Aikamatka liitepartikkeleiden kyydissä : kääntäjän supi- ja käännössuomen kehityksen tarkastelua liitepartikkeleiden kautta

Abstract

Tässä pro gradu -työssä tarkastelen, miten kääntäjän tuottama alkuperäissuomi ja käännössuomi eroavat toisistaan ja miten ne kehittyvät tietyn ajanjakson aikana. Tarkastelen kieltä yhden sen uniikkiaineksen, liitepartikkeleiden kautta. Tutkimukseni kattaa noin kahdenkymmenen vuoden jakson, jonka ajalta olen kerännyt valitsemaltani kääntäjältä sekä alkuperäis- että käännössuomenkielisiä aineistoja. Aineistot olen puolestaan jakanut alkuperäis- ja käännössuomen korpuksiin ja alakorpuksiin. Työni käsittelee yhden kääntäjän, Kersti Juvan, kirjoittamia tekstejä. Tarkoituksenani on selvittää, millaista muutosta kääntäjän kielessä on havaittavissa ja miten kääntäjän alkuperäis- ja käännössuomi vertautuvat toisiinsa.

Tutkimukseni teoriatausta pohjaa paljon käännösuniversaalihypoteesille, jonka mukaan käännöksissä olisi kielestä huolimatta yhteisiä piirteitä. Yksi näistä piirteistä on kielelle ainutlaatuisten piirteiden, uniikkiainesten, vähäisempi käyttö käännöskielessä kuin alkuperäiskielessä.

Ajallisesti tutkimukseni kattaa noin kaksi vuosikymmentä ja tarkastelemani aineistot ovat vuosilta 1998-2017. Käännössuomen aineistooni olen ottanut otteita neljästä Juvan käännöksestä, Tristram Shandysta, Washingtonin aukiosta, Koleasta talosta ja Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Alkuperäissuomen aineiston olen koonnut Juvan kirjoittamista esseistä, kolumneista ja muun muassa Kotuksen sivuilla julkaistuista blogiteksteistä. Tutkimuksessani tarkastelen aineistoja sekä kokoomakorpuksina että kronologisesti jaoteltuina alakorpuksina. Näistä eri korpuksista haen korpusohjelmalla liitepartikkeleita (kin, kAAn, kO, hAn, pA, kA ja s) ja ohjelman laskemien frekvenssien perusteella seuraan, kuinka kääntäjän kieli kehittyy ja muovautuu.

Tutkimuksessani selviää, että kääntäjän tuottama käännössuomi ei juurikaan poikkea kääntäjän tuottamasta alkuperäissuomesta, ainakaan liitepartikkelien kautta tarkasteltuna. Liitepartikkeleita esiintyy kummassakin kielivariantissa lähes samalla frekvenssillä. Kun aineistot jaetaan alakorpuksiin, voidaan huomata, että vaikka lopulta variantit ovat hyvin lähellä toisiaan, on käännössuomessa tapahtuva muutos radikaalimpi kuin alkuperäissuomen vastaava. Lisäksi tutkimuksessani käy ilmi, että liitepartikkeleita esiintyy erityisesti teksteissä ja tekstinkohdissa, joissa on tarkoitus luoda puheen tuntua tai korostaa kertojan persoonaa. Syitä ilmiölle ei tutkimuksessa tule ilmi, mutta tämä ei kuulukaan tutkimukseni piiriin.

Työni tarkoituksena ei siis ole todistaa minkään käännösuniversaalihypoteesin paikkansapitävyyttä tai arvottaa kääntäjän kielen kehittymisen tarvetta, vaan neutraalisti seurata kääntäjän tuottaman alkuperäis- ja käännössuomen kehittymistä kahdenkymmenen vuoden aikana ja verrata näiden kahden kielivariantit kehityskaaria toisiinsa.