Supine and Upright Hemodynamics Using Non-Invasive Methods : Findings in hypertensive versus normotensive subjects, description of novel functional phenotypes, and effects of nitroglycerin versus salbutamol
Tikkakoski, Antti (2018)
Tikkakoski, Antti
Tampere University Press
2018
Sisätautioppi - Internal Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-09-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0813-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0813-1
Tiivistelmä
Primaari hypertensio on merkittävä verenkiertosairauksien päätetapahtumien riskitekijä. Hypoteeseja verenpaineen kohoamisen syiksi on useita, mutta perimmäinen syy edelleen on varmistamatta ja genetiikan tutkimuksissakin yksittäisten alleelien vaikutus verenpainetasoon on ollut minimaalinen. Verenkiertoelimistön tilaa arvioidaan pääsääntöisesti mittaamalla verenpaine ja syketaso istuma- tai makuuasennossa. Tämä antaa suppean kuvan verenkiertoelimistöstä. Kattavampaan verenpaineen osatekijöiden arviointiin tarvitaan sykkeen ja verenpaineen mittauksen lisäksi sydämen minuuttitilavuuden ja ääreisverenkierron vastuksen mittaukset. Verenpaineen säätelyn mekanismit aktivoituvat ja kohonneen verenpaineen hoidon ongelmat korostuvat pystyasennossa. On hyvin todennäköistä, että mittaukset myös pystyasennossa antavat pelkkiä lepomittauksia paremman arvion poikkeamista verenkierron säätelyssä.
Hypoteesimme oli, että kohonneen verenpaineen taustatekijöiden arviointia ja tutkimusmenetelmiä on mahdollista kehittää arvioimalla verenkierron säätelyä aikaisempaa kattavammin. Lisätavoitteena oli uusien kardiovaskulaaristen fenotyyppien löytäminen. Tutkimuksessa mitattiin verenkiertoelimistön toimintaa käyttäen hyväksi jatkuvaa verenpaineen mittausta, pulssiaallon analyysijärjestelmää ja impedanssikardiografiaa sekä levossa että kallistuskokeen aikana. Menetelmä mahdollistaa laaja-alaisen ja kajoamattoman hemodynaamisten muuttujien rekisteröinnin.
Lääkitsemättömässä aineistossa (n=387) normotensiivisten ja hypertensiivisten koehenkilöiden lepohemodynaamikan tulokset vahvistivat vallitsevan käsityksen. Kohonnut ääreisverenkierron vastus ja lisääntynyt suurten verisuonten jäykkyys ovat merkittävimmät tekijät hypertension taustalla. Hypertensioon vaikutti kuitenkin myös hyperdynaaminen komponentti, koska sydämen minuuttitilavuus oli merkitsevästi korkeampi hypertensiivillä kuin normotensiivisillä koehenkilöillä. Lisäksi hypertensiivisten koehenkilöiden reagointi pystyasentoon erosi normotensiivisistä siten, että useissa muuttujissa voitiin todeta pieniä mutta merkitseviä toiminnallisia eroja kardiovaskulaarisessa säätelyssä.
Koehenkilöt olivat pystyasennon hemodynamiikan säätelyn perusteella jaettavissa kolmeen eri fenotyyppiin. Yhteensä 470 koehenkilön otoksessa minuuttitilavuuden ja ääreisverenkierron vastuksen muutokset pystyasennossa olivat vähäisiä ”sustainer”-fenotyypissä. ”Constrictor” fenotyypissä havaittiin pystyasennossa huomattava ääreisverenkierron vastuksen nousu ja minuuttitilavuuden lasku. Näiden ryhmien lisäksi havaitsimme "intermediate"-fenotyypin eli toiminnaltaan edellä mainittujen välimaastoon jääneen ryhmän. Havaitsimme muista riskitekijöistä riippumattoman merkitsevän yhteyden ”sustainer”-fenotyypin ja kardiovaskulaarista riskiä ennustavan lisääntyneen suurten suonten jäykkyyden välillä.
Osatyössä III osoitettiin, että salbutamolin ja nitroglyseriinin aiheuttamat vaikutukset hemodynamiikkaan olivat mitattavissa useissa muuttujissa. Salbutamolin vaikutus oli selvempi makuuasennossa, kun taas nitroglyseriini aiheutti merkittävimmän muutoksen pystyasennon hemodynamiikassa.
Salbutamoli-inhalaation on aiemmin väitetty aiheuttavan endoteelista riippuvan vasodilataation verenkiertoelimistössä ja tämän on ajateltu olevan kvantitoitavissa keskeisen verenkierron paineheijasteiden muutoksen avulla. Työn IV perusteella salbutamolin aiheuttamat hemodynaamiset muutokset johtuvat kuitenkin pääosin syketason noususta. Tämä löydös kumoaa aikaisemman käsityksen siitä, että salbutamolin aiheuttamaa keskeisen verenkierron paineheijasteiden muutosta voitaisiin käyttää kokonaisvaltaiseen endoteelin toiminnan arviointiin.
Hypoteesimme oli, että kohonneen verenpaineen taustatekijöiden arviointia ja tutkimusmenetelmiä on mahdollista kehittää arvioimalla verenkierron säätelyä aikaisempaa kattavammin. Lisätavoitteena oli uusien kardiovaskulaaristen fenotyyppien löytäminen. Tutkimuksessa mitattiin verenkiertoelimistön toimintaa käyttäen hyväksi jatkuvaa verenpaineen mittausta, pulssiaallon analyysijärjestelmää ja impedanssikardiografiaa sekä levossa että kallistuskokeen aikana. Menetelmä mahdollistaa laaja-alaisen ja kajoamattoman hemodynaamisten muuttujien rekisteröinnin.
Lääkitsemättömässä aineistossa (n=387) normotensiivisten ja hypertensiivisten koehenkilöiden lepohemodynaamikan tulokset vahvistivat vallitsevan käsityksen. Kohonnut ääreisverenkierron vastus ja lisääntynyt suurten verisuonten jäykkyys ovat merkittävimmät tekijät hypertension taustalla. Hypertensioon vaikutti kuitenkin myös hyperdynaaminen komponentti, koska sydämen minuuttitilavuus oli merkitsevästi korkeampi hypertensiivillä kuin normotensiivisillä koehenkilöillä. Lisäksi hypertensiivisten koehenkilöiden reagointi pystyasentoon erosi normotensiivisistä siten, että useissa muuttujissa voitiin todeta pieniä mutta merkitseviä toiminnallisia eroja kardiovaskulaarisessa säätelyssä.
Koehenkilöt olivat pystyasennon hemodynamiikan säätelyn perusteella jaettavissa kolmeen eri fenotyyppiin. Yhteensä 470 koehenkilön otoksessa minuuttitilavuuden ja ääreisverenkierron vastuksen muutokset pystyasennossa olivat vähäisiä ”sustainer”-fenotyypissä. ”Constrictor” fenotyypissä havaittiin pystyasennossa huomattava ääreisverenkierron vastuksen nousu ja minuuttitilavuuden lasku. Näiden ryhmien lisäksi havaitsimme "intermediate"-fenotyypin eli toiminnaltaan edellä mainittujen välimaastoon jääneen ryhmän. Havaitsimme muista riskitekijöistä riippumattoman merkitsevän yhteyden ”sustainer”-fenotyypin ja kardiovaskulaarista riskiä ennustavan lisääntyneen suurten suonten jäykkyyden välillä.
Osatyössä III osoitettiin, että salbutamolin ja nitroglyseriinin aiheuttamat vaikutukset hemodynamiikkaan olivat mitattavissa useissa muuttujissa. Salbutamolin vaikutus oli selvempi makuuasennossa, kun taas nitroglyseriini aiheutti merkittävimmän muutoksen pystyasennon hemodynamiikassa.
Salbutamoli-inhalaation on aiemmin väitetty aiheuttavan endoteelista riippuvan vasodilataation verenkiertoelimistössä ja tämän on ajateltu olevan kvantitoitavissa keskeisen verenkierron paineheijasteiden muutoksen avulla. Työn IV perusteella salbutamolin aiheuttamat hemodynaamiset muutokset johtuvat kuitenkin pääosin syketason noususta. Tämä löydös kumoaa aikaisemman käsityksen siitä, että salbutamolin aiheuttamaa keskeisen verenkierron paineheijasteiden muutosta voitaisiin käyttää kokonaisvaltaiseen endoteelin toiminnan arviointiin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4862]