Koettu työkyky, muutoskokemukset ja työssä jatkaminen
Vaahtolammi, Reetta (2018)
2018
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-08-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201808162371
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201808162371
Tiivistelmä
Samaan aikaan, kun työssä tapahtuvat muutokset ovat arkipäiväistyneet työpaikoilla myös työuria pyritään pidentämään. Ikääntyvät työntekijät saattavatkin olla tilanteessa, jossa he pyrkivät yhteensopivuuteen muuttuvan työn kanssa ja pohtivat jaksamistaan jatkaa työssä iäkkäämpinä. Työurien pidentämisessä on monia haasteita, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan laaja-alaista ymmärrystä työkykyyn ja terveyteen liittyvistä tekijöistä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien työntekijöiden työkykyä ja selvittää millainen on koetun työkyvyn yhteys muutoskokemuksiin ja työssä jatkamisen harkintaan. Lisäksi selvitetään, onko muutoskokemuksilla yhteyttä työssä jatkamisen harkintaan. Aineistona on vähintään 50-vuotiaille tehty työhyvinvointi- ja työurakysely (n=2096, vastausprosentti 48) ja tilastomenetelmänä logistinen regressioanalyysi. Vastaajista miehiä oli 60 prosenttia (n=1187). Vastaajien keski-ikä oli 56 vuotta. Vastaajien koettu työkyky oli työkykypistemäärällä (0-10) mitattuna keskimäärin seitsemän.
Tulosten perusteella koettu työkyky on yhteydessä sekä muutoskokemuksiin että työssä jatkamisen harkintaan. Mitä parempi koettu työkyky oli, sitä todennäköisemmin työntekijät kokivat muutokset työssään myönteisinä ja harkitsivat työssä jatkamista. Erinomaisen koetun työkyvyn omaavilla oli suurempi (OR 3,73, 95 % Cl 2,73-5,09, p<0,001) todennäköisyys kokea sekä muutokset positiivisena että harkita työssä jatkamista (OR 1,59, 95 % Cl 1,08-2,37, p=0,020) verrattuna niihin, joiden työkyky oli heikko. Sen sijaan muutoskokemuksen ja työssä jatkamisen harkinnan välillä ei ollut yhteyttä. Myönteisen muutoskokemuksen omaavat eivät harkinneet työssä jatkamista kielteisen kokemuksen omaavia todennäköisemmin (OR 1,03, 95 % Cl 0,71-1,49, p=0,89).
Vaikuttamalla tekijöihin, jotka edistävät ikääntyvien työkykyä voidaan lisätä positiivisia muutoskokemuksia organisaatioissa ja edistää työssä jatkamista. Jatkuvissa eritasoisissa organisaatiomuutoksissa on tärkeää tunnistaa työntekijöiden työkyvyn taso ja kohdentaa oikeanlaisia tukitoimia erityisesti heikomman työkyvyn omaaville tai negatiivisesti muutoksiin suhtautuville. Terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn näkökulmista on merkittävää edistää ja tukea työkykyä myös koko työuran ajan. Kokonaisuus vaatiikin edelleen laaja-alaista pohdintaa yhteiskunnassa keinoista ja eri toimijoiden rooleista, joilla ikääntyvien työkykyä voidaan tukea työuria pidennettäessä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien työntekijöiden työkykyä ja selvittää millainen on koetun työkyvyn yhteys muutoskokemuksiin ja työssä jatkamisen harkintaan. Lisäksi selvitetään, onko muutoskokemuksilla yhteyttä työssä jatkamisen harkintaan. Aineistona on vähintään 50-vuotiaille tehty työhyvinvointi- ja työurakysely (n=2096, vastausprosentti 48) ja tilastomenetelmänä logistinen regressioanalyysi. Vastaajista miehiä oli 60 prosenttia (n=1187). Vastaajien keski-ikä oli 56 vuotta. Vastaajien koettu työkyky oli työkykypistemäärällä (0-10) mitattuna keskimäärin seitsemän.
Tulosten perusteella koettu työkyky on yhteydessä sekä muutoskokemuksiin että työssä jatkamisen harkintaan. Mitä parempi koettu työkyky oli, sitä todennäköisemmin työntekijät kokivat muutokset työssään myönteisinä ja harkitsivat työssä jatkamista. Erinomaisen koetun työkyvyn omaavilla oli suurempi (OR 3,73, 95 % Cl 2,73-5,09, p<0,001) todennäköisyys kokea sekä muutokset positiivisena että harkita työssä jatkamista (OR 1,59, 95 % Cl 1,08-2,37, p=0,020) verrattuna niihin, joiden työkyky oli heikko. Sen sijaan muutoskokemuksen ja työssä jatkamisen harkinnan välillä ei ollut yhteyttä. Myönteisen muutoskokemuksen omaavat eivät harkinneet työssä jatkamista kielteisen kokemuksen omaavia todennäköisemmin (OR 1,03, 95 % Cl 0,71-1,49, p=0,89).
Vaikuttamalla tekijöihin, jotka edistävät ikääntyvien työkykyä voidaan lisätä positiivisia muutoskokemuksia organisaatioissa ja edistää työssä jatkamista. Jatkuvissa eritasoisissa organisaatiomuutoksissa on tärkeää tunnistaa työntekijöiden työkyvyn taso ja kohdentaa oikeanlaisia tukitoimia erityisesti heikomman työkyvyn omaaville tai negatiivisesti muutoksiin suhtautuville. Terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn näkökulmista on merkittävää edistää ja tukea työkykyä myös koko työuran ajan. Kokonaisuus vaatiikin edelleen laaja-alaista pohdintaa yhteiskunnassa keinoista ja eri toimijoiden rooleista, joilla ikääntyvien työkykyä voidaan tukea työuria pidennettäessä.