Kadut ja puistot trooppisen siirtomaakaupungin pelastuksena
Tervonen, Matti (2018)
2018
Historian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-08-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201808162370
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201808162370
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Ison-Britannian hallussa olleen Intian Kalkutan kaupungin suunnittelu 1910-luvun alussa. Tarkastelun kohteena on erityisesti se, miten avoimen kaupunkitilan, kuten puistojen, katujen ja puutarhojen, merkitys ilmeni kyseisen ajankohdan länsimaisessa kaupunkisuunnittelussa, ja miten sen vaikutus heijastui suuren Kalkutan siirtomaakaupungin suunnitteluun vuosina 1912-1914.
Tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona käytän brittiläisen kaupunkirakentamisen insinöörin E.P. Richardsin raporttia Kalkutan tilanteesta, ongelmista ja kehittämisestä vuosilta 1912-1914. Richards oli palkattu laatimaan raportti Kalkutan kaupungin tuoreen julkisen instituution, Kalkutan kehitystrustin toimesta. Kalkutta oli juuri ennen Richardsin raportin laatimista menettänyt asemansa brittiläisen Intian pääkaupunkina New Delhille. Richardsin raporttia tarkastelen erityisesti avoimen kaupunkitilan näkökulmasta, ja osana yleisempää länsimaista kaupunkisuunnittelun kehitystä. Tutkimusmenetelmänäni käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Avoimen kaupunkitilan merkitys näkyi selkeästi ja monipuolisesti raportissa, ja sitä kautta myös Kalkutan kaupunkisuunnittelussa. Richards korosti läpi raportin suurten katujen ja puistojen rakentamisen tärkeyttä Kalkutan ja sen esikaupunkialueiden kehittämisessä. Hän uskoi avoimen kaupunkitilan lisäämisen ratkaisevan kaupungin valtavat terveysongelmat, tehostavan merkittävästi kaupankäynnin sujuvuutta sekä nostavan Kalkutan takaisin merkittävimmäksi brittiläisen Intian kaupungiksi.
Richardsin raportin ei aikanaan juurikaan vaikuttanut Kalkutan kaupungin kehittämiseen. Tarkkaa syytä tälle ei tiedetä. Todennäköisimpiä syitä olivat raportin huono ajoitus juuri ensimmäisen maailmansodan aattona sekä Richardsin esittämien menetelmien joustamattomuus.
Richardsin raportissa korostuu kyseiselle aikakaudelle keskeinen ajatus julkisen vallankäytön merkityksestä kaupunkien suunnittelussa. Richards toteaa toistuvasti, kuinka ainoastaan autoritäärisellä julkisella vallankäytöllä voidaan saada aikaan todellisia muutoksia Kalkutan kontekstissa. Richardsin argumentaatiosta tulee myös voimakkaasti esiin niin sanottu deterministinen ajatus, jonka mukaan fyysistä kaupunkiympäristöä muuttamalla voitaisiin vaikuttaa suoraan ihmisten fyysisiin ominaisuuksiin ja elämäntapoihin.
Richards myötäilee raportissaan 1900-luvun suosituimpia kaupunkisuunnittelun trendejä, kuten puutarhakaupunkiliikettä ja kaunis kaupunki -liikettä. Nämä molemmat liikkeet korostivat muun muassa avoimen kaupunkitilan merkitystä hyvinvoivassa kaupunkiympäristössä. Sekä harmaiden että vihreiden avointen kaupunkitilojen määrän lisääminen olikin molemmissa liikkeissä tärkeässä asemassa.
Tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona käytän brittiläisen kaupunkirakentamisen insinöörin E.P. Richardsin raporttia Kalkutan tilanteesta, ongelmista ja kehittämisestä vuosilta 1912-1914. Richards oli palkattu laatimaan raportti Kalkutan kaupungin tuoreen julkisen instituution, Kalkutan kehitystrustin toimesta. Kalkutta oli juuri ennen Richardsin raportin laatimista menettänyt asemansa brittiläisen Intian pääkaupunkina New Delhille. Richardsin raporttia tarkastelen erityisesti avoimen kaupunkitilan näkökulmasta, ja osana yleisempää länsimaista kaupunkisuunnittelun kehitystä. Tutkimusmenetelmänäni käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Avoimen kaupunkitilan merkitys näkyi selkeästi ja monipuolisesti raportissa, ja sitä kautta myös Kalkutan kaupunkisuunnittelussa. Richards korosti läpi raportin suurten katujen ja puistojen rakentamisen tärkeyttä Kalkutan ja sen esikaupunkialueiden kehittämisessä. Hän uskoi avoimen kaupunkitilan lisäämisen ratkaisevan kaupungin valtavat terveysongelmat, tehostavan merkittävästi kaupankäynnin sujuvuutta sekä nostavan Kalkutan takaisin merkittävimmäksi brittiläisen Intian kaupungiksi.
Richardsin raportin ei aikanaan juurikaan vaikuttanut Kalkutan kaupungin kehittämiseen. Tarkkaa syytä tälle ei tiedetä. Todennäköisimpiä syitä olivat raportin huono ajoitus juuri ensimmäisen maailmansodan aattona sekä Richardsin esittämien menetelmien joustamattomuus.
Richardsin raportissa korostuu kyseiselle aikakaudelle keskeinen ajatus julkisen vallankäytön merkityksestä kaupunkien suunnittelussa. Richards toteaa toistuvasti, kuinka ainoastaan autoritäärisellä julkisella vallankäytöllä voidaan saada aikaan todellisia muutoksia Kalkutan kontekstissa. Richardsin argumentaatiosta tulee myös voimakkaasti esiin niin sanottu deterministinen ajatus, jonka mukaan fyysistä kaupunkiympäristöä muuttamalla voitaisiin vaikuttaa suoraan ihmisten fyysisiin ominaisuuksiin ja elämäntapoihin.
Richards myötäilee raportissaan 1900-luvun suosituimpia kaupunkisuunnittelun trendejä, kuten puutarhakaupunkiliikettä ja kaunis kaupunki -liikettä. Nämä molemmat liikkeet korostivat muun muassa avoimen kaupunkitilan merkitystä hyvinvoivassa kaupunkiympäristössä. Sekä harmaiden että vihreiden avointen kaupunkitilojen määrän lisääminen olikin molemmissa liikkeissä tärkeässä asemassa.