Cardiovascular Risk Factors and Arterial Function After Gestational Diabetes Mellitus : Role of obesity and metabolic syndrome
Vilmi-Kerälä, Tiina (2018)
Vilmi-Kerälä, Tiina
Tampere University Press
2018
Synnytys- ja naistentautioppi - Obstetrics and Gynaecology
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-08-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0783-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0783-7
Tiivistelmä
Raskausdiabetes eli gestationaalinen diabetes mellitus (GDM) tarkoittaa poikkeavaa glukoosiaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Vuonna 2016 GDM komplisoi 17,5% raskauksista Suomessa. Yleensä poikkeava glukoosiaineenvaihdunta normalisoituu synnytyksen jälkeen, mutta raskausdiabeetikoilla on todettu seitsemän kertaa suurempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen (T2DM) myöhemmin elämänsä aikana. Lisäksi raskausdiabeetikoilla on tulevaisuudessa lisääntynyt sydän- ja verisuonitauti- sekä metabolisen oireyhtymän (MBO) riski. Jälkimmäisellä tarkoitetaan valtimotaudin riskitekijöiden kasaumaa. Vaikka MBO on liitetty kohonneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin, sen käyttöä kliinisessä työssä on myös kyseenalaistettu.
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, onko aiemmissa tutkimuksissa osoitettu raskausdiabeteksen jälkeinen kohonnut sydän- ja verisuonitautiriski todettavissa herkillä määrityksillä jo muutama vuosi synnytyksen jälkeen. Lisäksi on pyritty tutkimaan lisääntyvän lihavuuden vaikutuksia tuloksiin. Tutkimuksessa analysoitiin myös MBO-diagnoosin käyttökelpoisuutta kliinisessä työssä arvioitaessa yksilön sydän- ja verisuonitautiriskiä.
Tutkimuksen kahteen, GDM- ja kontrollikohorttiin valittiin yhteensä 240 vuosina 2008–2011 Kanta-Hämeen keskussairaalassa synnyttänyttä naista, joista 120 oli raskausaikana glukoosirasituskokeella diagnosoitu GDM ja 120 todettu normaali sokeriaineenvaihdunta. Osatöissä I–III verrattiin näiden tutkimuskohorttien seurantatutkimusten – haastattelun, fysikaalisten mittausten, laboratorio- ja valtimoiden toimintakokeiden – tuloksia MBO:n esiintyvyyden, sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan, matala-asteisen tulehdustilan sekä valtimoiden elastisuuden suhteen. Arvioitaessa lihavuuden vaikutusta tuloksiin tutkimuspotilaat jaettiin neljään alaryhmään GDM-statuksen sekä painoindeksin mukaan. Yhteensä 27 naisella alkuperäisestä 240 tutkimuspotilaan populaatiosta todettiin MBO. Osatyössä IV verrattiin pareittain näiden 27 MBO:ää sairastavan naisen valtimoiden elastisuustuloksia 27 tunnettujen sydän- ja verisuonitaudin riskitekijöiden suhteen täsmätyn oireyhtymää sairastamattoman naisen vastaaviin tuloksiin.
Osatöissä I–III keskimäärin 3,7 vuotta synnytyksen jälkeen tehdyissä seurantatutkimuksissa todettiin, että raskausdiabeetikoilla esiintyi 2,4-kertaisesti metabolista oireyhtymää verrattuna raskausaikana glukoosiaineenvaihdunnaltaan terveiksi todettuihin naisiin. Myös insuliiniresistenssi oli merkittävästi yleisempää raskausdiabeteksen sairastaneilla naisilla. Matala-asteiseen tulehdusreaktioon viittaava seerumin metalloproteinaasin inhibiittoripitoisuus oli koholla raskausdiabeteksen jälkeen. Lisäksi GDM-ryhmässä naisilla oli suurempi pulssiaallon kulkunopeus viitaten kontrolliryhmän naisia jäykempiin valtimoihin. Suurin osa löydöksistä korostui lihavilla naisilla ylittäen aiemmin sairastetun GDM:n aiheuttaman vaikutuksen. Osatyössä IV tutkittiin metabolista oireyhtymää sairastavien naisten verisuonten elastisuutta. Tuloksia verrattiin tarkasti tunnettujen sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden suhteen täsmättyjen, mutta oireyhtymää sairastamattomien naisten tuloksiin. Kolmella ei-kajoavalla menetelmällä mitattuna metabolista oireyhtymää sairastavilla naisilla oli jäykemmät valtimot oireyhtymää sairastamattomien naisten tuloksiin verrattuna. Tulokset tukevat MBO-diagnoosin kliinistä käyttökelpoisuutta etenkin fertiili-ikäisillä naisilla.
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, onko aiemmissa tutkimuksissa osoitettu raskausdiabeteksen jälkeinen kohonnut sydän- ja verisuonitautiriski todettavissa herkillä määrityksillä jo muutama vuosi synnytyksen jälkeen. Lisäksi on pyritty tutkimaan lisääntyvän lihavuuden vaikutuksia tuloksiin. Tutkimuksessa analysoitiin myös MBO-diagnoosin käyttökelpoisuutta kliinisessä työssä arvioitaessa yksilön sydän- ja verisuonitautiriskiä.
Tutkimuksen kahteen, GDM- ja kontrollikohorttiin valittiin yhteensä 240 vuosina 2008–2011 Kanta-Hämeen keskussairaalassa synnyttänyttä naista, joista 120 oli raskausaikana glukoosirasituskokeella diagnosoitu GDM ja 120 todettu normaali sokeriaineenvaihdunta. Osatöissä I–III verrattiin näiden tutkimuskohorttien seurantatutkimusten – haastattelun, fysikaalisten mittausten, laboratorio- ja valtimoiden toimintakokeiden – tuloksia MBO:n esiintyvyyden, sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan, matala-asteisen tulehdustilan sekä valtimoiden elastisuuden suhteen. Arvioitaessa lihavuuden vaikutusta tuloksiin tutkimuspotilaat jaettiin neljään alaryhmään GDM-statuksen sekä painoindeksin mukaan. Yhteensä 27 naisella alkuperäisestä 240 tutkimuspotilaan populaatiosta todettiin MBO. Osatyössä IV verrattiin pareittain näiden 27 MBO:ää sairastavan naisen valtimoiden elastisuustuloksia 27 tunnettujen sydän- ja verisuonitaudin riskitekijöiden suhteen täsmätyn oireyhtymää sairastamattoman naisen vastaaviin tuloksiin.
Osatöissä I–III keskimäärin 3,7 vuotta synnytyksen jälkeen tehdyissä seurantatutkimuksissa todettiin, että raskausdiabeetikoilla esiintyi 2,4-kertaisesti metabolista oireyhtymää verrattuna raskausaikana glukoosiaineenvaihdunnaltaan terveiksi todettuihin naisiin. Myös insuliiniresistenssi oli merkittävästi yleisempää raskausdiabeteksen sairastaneilla naisilla. Matala-asteiseen tulehdusreaktioon viittaava seerumin metalloproteinaasin inhibiittoripitoisuus oli koholla raskausdiabeteksen jälkeen. Lisäksi GDM-ryhmässä naisilla oli suurempi pulssiaallon kulkunopeus viitaten kontrolliryhmän naisia jäykempiin valtimoihin. Suurin osa löydöksistä korostui lihavilla naisilla ylittäen aiemmin sairastetun GDM:n aiheuttaman vaikutuksen. Osatyössä IV tutkittiin metabolista oireyhtymää sairastavien naisten verisuonten elastisuutta. Tuloksia verrattiin tarkasti tunnettujen sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden suhteen täsmättyjen, mutta oireyhtymää sairastamattomien naisten tuloksiin. Kolmella ei-kajoavalla menetelmällä mitattuna metabolista oireyhtymää sairastavilla naisilla oli jäykemmät valtimot oireyhtymää sairastamattomien naisten tuloksiin verrattuna. Tulokset tukevat MBO-diagnoosin kliinistä käyttökelpoisuutta etenkin fertiili-ikäisillä naisilla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4674]