Lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon laadun arviointi

Abstract

Lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon organisaation kokonaislaadusta ei kirjallisuushaun perusteella ole olemassa aiempaa tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa tuotettiin malli lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon laadun kokonaisvaltaiseen arviointiin ja mallia testattiin suomalaisen yliopistosairaalan lastenpsykiatrisessa yksikössä. Yksikön toiminta oli tutkimuksen tarkasteluajanjaksona järjestetty kahdella eri organisaatiomallilla, ja hoitopolkujen ja tilastotietojen vertailu tuo esiin eri organisaatiomallien yhteyksiä lapsipotilaiden hoitopolkuihin sekä vastuualueen toimintaan ja laatuun.

Hoitotapahtumien (n=1068) laatua arvioivat lapsipotilaat (n=978) ja heidän läheisensä (n=684) sekä yliopistosairaalan (n=1303) ja yhteistyötahojen (n=210) työntekijät. Hoitotapahtumien monitahoarvioinnissa hyödynnettiin uutta, helppokäyttöistä ja pelimäistä teknologiaa. Tutkimuksen aineistoina olivat potilaiden hoitopolut, toiminnan tilastolliset tunnusluvut ja hoitotapahtumien monitahoarvioinnit. Tutkimusmenetelminä käytettiin kuvailevia ja selittäviä tilastollisia menetelmiä, tutkimusintressinä oli vertaileva tutkimus. Tutkimuksessa arvioidaan toiminnan laatua hoidon rakenne-, prosessi- ja tulosperusteisesti.

Hoidon rakenneperusteinen arviointi suoritettiin käyttämällä näytepotilaiden ja satunnaistettujen potilaiden hoitopolkuanalyysia. Hoitopoluissa todettiin tapahtuneen positiivista muutosta siten, että vuoden 2013 satunnaisotannassa poimittujen potilaiden hoitoon osallistui keskimäärin 5 työntekijää eli yhden moniammatillisen työryhmän verran työntekijöitä. Hoitoprosessien laadun kannalta tämä oli positiivinen muutos verrattuna aiempiin tarkastelujaksoihin, joissa potilaiden hoitoon osallistui moninkertainen määrä työntekijöitä.

Hoidon prosessiperusteinen arviointi suoritettiin vertailemalla toiminnan tunnuslukuja vuosina 2008–2014. Tutkimusaikana lähetteiden määrä kasvoi 23 % ja lähetteen käsittelyä yli 21 vrk odottavien prosenttiosuus pienentyi 21 %:sta 0,7 %:iin. Hoitotakuurajan ylittäneiden määrä väheni seurantavuosien aikana 35 potilaasta yhteen. Kuntalaskutettavien avohoitotapahtumien kokonaismäärä lisääntyi tarkastelujaksolla 14 %. Osastojaksojen kokonaismäärässä ei havaittu merkittävää muutosta. Hoitopäivien määrä väheni 3782 päivästä 3066 hoitopäivään. Osastojaksojen kesto lyhentyi 19 %. Prosessiperusteisesti arvioituna hoidon saatavuudessa ja toiminnan tehokkuudessa tapahtui positiivista muutosta - toisin sanoen - toimintaprosessien kokonaislaatu tutkimusaikana on parantunut.

Hoidon tulosperusteinen arviointi suoritettiin hoitotapahtumien monitahoarvioinnilla. Tutkitut hoitotapahtumat (n=1068) edustivat 39 % tutkimusajan hoitotapahtumista. Lapsipotilaista 11 % oli sitä mieltä, että käynnillä ei puhuttu yhtään tai ei puhuttu tarpeeksi oikeista asioista, 18 % arvioi, ettei tiedä puhuttiinko käynnillä oikeita asioita, 21 % arvioi, että puhuttiin vähän. Positiivisten arvioiden (puhuttiin sopivasti) määrä oli 51 %. Lapsipotilaista 12 % oli sitä mieltä, että käynnillä aikuiset eivät ymmärtäneet yhtään tai eivät tarpeeksi lapsipotilaiden tilannetta, 19 % ilmaisi, ettei tiedä ymmärsivätkö aikuiset, 18 % arvio, että aikuiset ymmärsivät vähän. Positiivisten arvioiden (ymmärsivät hyvin) määrä oli 51 %. Lapsipotilailta kysyttiin hoitotapahtuman yhteydessä, millaista sairaalakäynnillä oli. Lapsipotilaista 12 % raportoi olevansa vihainen, 4 % surullinen, 4 % pelokas, 45 % tavallinen ja 35 % iloinen.

Aikuisten vastauksissa käynnin selkeästä tavoitteesta samaa mieltä tai vahvasti samaa mieltä oli 95 % kaikista vastaajista. Aikuisvastaajista 95 % oli samaa mieltä tai vahvasti samaa mieltä siitä, että käynnillä käsiteltiin keskeisiä asioita. Vastaajista 88 % oli samaa mieltä tai vahvasti samaa mieltä siitä, että oma asia tuli kuulluksi. Vastaajista 96 % oli samaa mieltä tai vahvasti samaa mieltä siitä, että tilanne oli turvallinen, ja 92 % oli samaa mieltä tai vahvasti samaa mieltä siitä, että yhteistyö oli toimivaa. Vastaajista 91 % oli samaa mieltä tai vahvasti samaa mieltä siitä, että käynti oli hyödyllinen.

Tarkastellessa niitä hoitotapahtumia, joissa oli paikalla sekä lapsipotilaita että aikuisia, havaittiin vastausten kesken vain heikko, välillä 0.23 – 0.29 vaihteleva korrelaatio, joka tosin oli tilastollisesti merkitsevä. Tämän perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että samasta hoitotapahtumasta annettujen lapsipotilaiden ja aikuisten arvioiden yhteys ei ollut kovin vahva eikä aikuisten antamasta arviosta voida luotettavasti ennustaa lasten arvioita.

Tutkimus liittyy yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen painopistealueeseen, jossa tarkasteltiin terveydenhuollon palvelujärjestelmän ja menetelmien tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Tutkimus kohdistui toimintakäytäntöjen muuttamiseen ja osaamisen johtamiseen sekä potilasturvallisuuteen ja laadunhallintaan. Tutkimus tuottaa uutta tietoa lastenpsykiatristen tutkimus- ja hoitokäytäntöjen laadusta. Uutena tietona tavoitettiin myös lapsipotilaiden arvio hoitotapahtumista, jota verrattiin aikuisten arvioihin.

Tutkimuksessa käytettyä arviointimallia ja teknologiaa voidaan jatkossa soveltaa laajemminkin sosiaali- ja terveyspalvelujen laadun arviointiin. Tutkimuksen tulokset antavat uudenlaista vertailupohjaa laadun tutkimukseen.

Based on the literature search, the overall quality of the pediatric psychiatric special medical care organization does not exist. In this study, a model for the overall assessment of the quality of pediatric psychiatric special medical care was produced and the model was tested in the psychiatric unit of the Finnish university hospital. The operation of the unit was organized in two different organizational models during the research period, and comparison of care paths and statistical data reveals the links between different organizational models to the pediatric care policies and the activities and quality of the department.

Pediatric patients (n = 978) and their families (n = 684), university hospital (n = 1303) and co-workers (n = 210) evaluate the quality of nursing events (n = 1068). Multiple assessment of treatment events utilized new, easy-to-use and playful technology. The study's data consisted of patient care pathways, statistical indicators of operation and multi-stakeholder evaluations of treatment events. Descriptive and explanatory statistical methods were used as research methods, and research was focused on comparative research.

The study evaluates the quality of the operation based on the structure, process and outcome of the treatment.

Structural evaluation of treatment was performed using pathway analysis of sample patients and randomized patients. In the random sampling of patients in 2013 a positive change in treatment cells was found. Pediatric patient has an average of the five multiprofessional workers. About the quality of treatment processes, this was a positive change compared to previous periods of treatment involving multiple employees in treating patients.

The process-based assessment of the treatment was performed by comparing the performance indicators for 2008-2014. During the research period, the number of missions grew by 23% and the percentage of waiting for treatment for a referral for more than 21 days decreased from 21% to 0.7%. Over the course of the follow-up years, the number of those who exceeded the treatment curve decreased from 35 patients. The total number of outpatient outbreaks occurring in municipal invoices increased by 14% during the period considered. There was no significant change in the number of subdivisions. The number of treatment days decreased from 3782 days to 3066 treatment days. The duration of compartment periods decreased by 19%. On a process-based basis, there was a positive change in the availability of the care and efficiency of operations, that is, the overall quality of the operating processes during the research period has improved.

The performance-based assessment of the treatment was performed by multiple assessment of treatment events. The investigated nursing events (n = 1068) represented 39% of the study time events.

Of the pediatric patients, 11% thought that there was no or not enough talk of the right thing, 18% thought that they did not know whether they were talking about right things, 21% thought it was a little talk. Positive estimates (appropriately referred to) were 51%. 12% of the pediatric population thought that adults did not understand the situation of pediatricians, 19% said they did not know if the adults understood, 18% estimated that adults did not understand a bit. Positive estimates (well understood) was 51%. Patients were asked about the type of hospital stay they had during the treatment event. Of the pediatric patients, 12% reported being angry, 4% sad, 4% fearful, 45% plain and 35% cheerful.

In adult responses, the clear goal of the visit is shared or strongly agreed with 95% of all respondents. 95% of adult respondents agreed or strongly agreed that the main issues were discussed. 88% of respondents agreed or strongly agreed that their own case was heard. 96% of the respondents agreed or strongly agreed that the situation was safe and 92% agreed or strongly agreed that the cooperation was effective. Of the respondents, 91% agreed or strongly agreed that the visit was useful.

When looking at treatment events with both pediatric patients and adults, only a weak correlation between the answers was found, ranging from 0.23 to 0.29, which was statistically significant. However, it can be said that the relationship between pediatric patients and adult assessments of the same treatment event was not very strong and that estimates made by adults cannot reliably predict the estimates of children.

The research is related to the priority area of university-level health research, which examines the inconsistency and effectiveness of the health care service system and methods. The research was focused on changing operational practices and competence management as well as patient safety and quality management. The research produces new information on the quality of pediatric psychiatric research and care practices. The new information also included a pediatric assessment of a treatment event that was compared to adult estimates.

The evaluation model and technology used in the study can be applied more extensively to the quality of social and health services. The results of the study give a new kind of reference for health care quality surveys.