Luokkamuotoisten narratiivisen intervention ja NVC-intervention vaikutus oppilaiden sosiaaliseen toimintakykyyn
Vilamo, Katri (2018)
Vilamo, Katri
2018
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-07-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201807102295
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201807102295
Tiivistelmä
Lapsen sosiaalinen toimintakyky vaikuttaa huomattavasti hänen hyvinvointiinsa ja tulevaisuuteensa. Sen merkityksellisyyden vuoksi lapsen sosiaalista toimintakykyä tulisi tukea ja kehittää osana koulutyöskentelyä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin sekä narratiivisen että rakentavaan ja myötäelävään vuorovaikutukseen perustuvan NVC-kouluintervention vaikutuksia 12-vuotiaiden sosiaaliseen toimintakykyyn. Lisäksi tutkittiin, kuinka yhteneviä lasten ja vanhempien arviot lapsen sosiaalisesta toimintakyvystä ovat.
Tutkimukseen osallistui 68 kuudesluokkalaista. Narratiiviseen interventioon kuului 24, NVC-interventioon 26 ja kontrolliryhmään 18 oppilasta. Molemmissa interventioryhmissä pyrittiin kehittämään oppilaiden sosioemotionaalisia taitoja ja sitä kautta parantamaan heidän sosiaalista toimintakykyään. Narratiivisessa interventiossa tähän pyrittiin tarinoiden avulla, NVC-interventiossa oppilaat tutustuivat rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen periaatteisiin ja harjoittelivat niiden toteuttamista. Kontrolliryhmä jatkoi koulunkäyntiään tavallisesti.
Oppilaiden sosiaalista toimintakykyä arvioitiin ennen interventioita ja niiden jälkeen Vaikeuksien ja Vahvuuksien (Strenghts and Difficulties Questionnaire) kyselylomakkeen alaskaaloilla prososiaalisuus ja toverisuhteiden ongelmat. Interventioiden vaikutusta tutkittiin erikseen lasten ja vanhempien arvioimana, minkä lisäksi toisena tutkimuskysymyksenä selvitettiin lasten ja vanhempien arvioiden yhtenevyyttä.
NVC-intervention havaittiin lisäävän vanhempien arvioimaa prososiaalisuutta enemmän kuin narratiivisen intervention, johon osallistuneiden vanhemmat arvioivat lasten prososiaalisuuden vähentyneen intervention aikana. Tämä saattoi johtua siitä, että NVC-interventio oli narratiivista interventiota pidempi. Voi myös olla, että NVC-intervention menetelmät ovat narratiivisen intervention menetelmiä parempia lisäämään prososiaalista käyttäytymistä; NVC-interventioon kuuluu esimerkiksi sosioemotionaalisten taitojen käytännön harjoittelua, jota narratiiviseen interventioon ei kuulu.
Muita eroja interventioryhmien välillä ei havaittu, eikä kumpikaan ryhmä eronnut kontrolliryhmästä käytetyillä mittareilla. Interventioilla ei siis tässä tutkimuksessa havaittu olevan vaikutuksia oppilaiden sosiaaliseen toimintakykyyn. Niitä kuitenkin suositellaan edelleen kehitettävän esimerkiksi lisäämällä interventioiden kestoa tai intensiteettiä, osallistamalla koulua ja lapsen lähipiiri laajemmin ja lisäämällä sosioemotionaalisten taitojen käytännön harjoittelua ja soveltamista.
Lasten ja vanhempien arvioiden yhtenevyyden todettiin tässä tutkimuksessa olevan korkeampaa kuin aiemmissa vastaavissa tutkimuksissa, mikä voi selittyä Vaikeuksien ja Vahvuuksien kyselylomakkeen luonteella.
Tutkimukseen osallistui 68 kuudesluokkalaista. Narratiiviseen interventioon kuului 24, NVC-interventioon 26 ja kontrolliryhmään 18 oppilasta. Molemmissa interventioryhmissä pyrittiin kehittämään oppilaiden sosioemotionaalisia taitoja ja sitä kautta parantamaan heidän sosiaalista toimintakykyään. Narratiivisessa interventiossa tähän pyrittiin tarinoiden avulla, NVC-interventiossa oppilaat tutustuivat rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen periaatteisiin ja harjoittelivat niiden toteuttamista. Kontrolliryhmä jatkoi koulunkäyntiään tavallisesti.
Oppilaiden sosiaalista toimintakykyä arvioitiin ennen interventioita ja niiden jälkeen Vaikeuksien ja Vahvuuksien (Strenghts and Difficulties Questionnaire) kyselylomakkeen alaskaaloilla prososiaalisuus ja toverisuhteiden ongelmat. Interventioiden vaikutusta tutkittiin erikseen lasten ja vanhempien arvioimana, minkä lisäksi toisena tutkimuskysymyksenä selvitettiin lasten ja vanhempien arvioiden yhtenevyyttä.
NVC-intervention havaittiin lisäävän vanhempien arvioimaa prososiaalisuutta enemmän kuin narratiivisen intervention, johon osallistuneiden vanhemmat arvioivat lasten prososiaalisuuden vähentyneen intervention aikana. Tämä saattoi johtua siitä, että NVC-interventio oli narratiivista interventiota pidempi. Voi myös olla, että NVC-intervention menetelmät ovat narratiivisen intervention menetelmiä parempia lisäämään prososiaalista käyttäytymistä; NVC-interventioon kuuluu esimerkiksi sosioemotionaalisten taitojen käytännön harjoittelua, jota narratiiviseen interventioon ei kuulu.
Muita eroja interventioryhmien välillä ei havaittu, eikä kumpikaan ryhmä eronnut kontrolliryhmästä käytetyillä mittareilla. Interventioilla ei siis tässä tutkimuksessa havaittu olevan vaikutuksia oppilaiden sosiaaliseen toimintakykyyn. Niitä kuitenkin suositellaan edelleen kehitettävän esimerkiksi lisäämällä interventioiden kestoa tai intensiteettiä, osallistamalla koulua ja lapsen lähipiiri laajemmin ja lisäämällä sosioemotionaalisten taitojen käytännön harjoittelua ja soveltamista.
Lasten ja vanhempien arvioiden yhtenevyyden todettiin tässä tutkimuksessa olevan korkeampaa kuin aiemmissa vastaavissa tutkimuksissa, mikä voi selittyä Vaikeuksien ja Vahvuuksien kyselylomakkeen luonteella.