Valokeilassa perhe, eläimet ja sukupuoli : Bonojen ja Reimersien sirkusperheiden kiertueet Suomessa 1888-1910

Abstract

Aikaisempi suomalainen sirkushistorian tutkimus on pitkälti tuonut esille yksittäisesti esitettyjä kertomuksia korkeatasoisimmiksi arvioiduista tempuista, niiden tekijöistä, artistien elämäkerroista sekä suurimpien sirkusten omistajista. Yleisimmin toiminnan keskiössä on ollut mies, tunnettu taiteilija, taiteilijaryhmä tai sirkuksen omistaja, joista on kerrottu henkilöhistoriikkimaisesti. Englanninkielisessä akateemisessa kirjallisuudessa sirkustutkimus ja sirkushistorian tutkimus ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvulta lähtien. Useat akateemiset tutkijat ovat lähestyneet sirkusta teatteritieteen, taiteen tutkimuksen, kulttuurihistorian ja ennen kaikkea voimakkaasti sukupuolen tutkimuksen näkökulmasta. Suomessa vastaavanlaista tutkimusta ei ole vielä tehty.

Pro gradu -tutkielmani tarkastelee Suomen aluetta kiertäneiden Bonojen sirkuksen ja eläinnäyttelyn sekä Reimersien sirkusryhmän toimintaa vuosina 1888- 1910. Ajanjakso kattaa molempien perhekuntien ensimmäiset esiintymiset, toiminnan kultakaudet ja päättyy Reimersien puolesta perhesirkuksen toiminnan päättymiseen sekä Bonojen osalta seuraavan sukupolven vaihdokseen. Tarkastelun alla ovat samalle alalle kuuluvat yksilöt ja heidän toimintakenttänsä rakenne. Tutkittaville henkilöille oli yhteistä sirkusammattilaisuus ja toimiminen perheyksikkönä. Sirkusperheiden kiertueita ja elinkeinon rakenteita selvitetään suomalaisessa sanomalehdistössä julkaistujen mainosten ja artikkeleiden avulla. Sirkuksen mielikuvitusta kutkuttavassa maailmassa sukupuolen esittäminen on ollut erityisen alleviivattua, joten tutkimusmetodina on sukupuolen tarkasteleminen sosiaalisen konstruktion tuloksena.

1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaista markkinayleisöä viihdytettiin tivolilaitteilla, karuselleilla, ohjelmateltoilla ja sirkusesityksillä. Markkinoista oli tulossa yhtä lailla huvi- kuin kauppapaikkakin. Yleisöä houkuteltiin telttoihin katsomaan vähäpukeisten naisten ja miesten mahdottomilta vaikuttavien ja urheilusuorituksiin vertautuvien fyysisten temppujen suorittamista. Tärkeänä elementtinä olivat mukana myös eläimet, jotka joko temppuilivat ihmisen ohjaamana osana esitystä tai olivat esillä ainoastaan eksoottisuutensa vuoksi. Esitysten vetonauloina toimivat lapsiesiintyjät, joiden esiintymisnumerot täyttivät telttoja kaupungista toiseen.

Bonojen ja Reimersien perheiden toimintastrategioissa löytyy paljon yhteneväisyyksiä kuten kiertuepaikkakunnat, esiintymispaikat, ammatin periytyminen seuraavalle sukupolvelle, lasten tärkeät roolit näyttämöllä ja yhteistyö muiden kiertävien artistien, artistiryhmien tai perhesirkusten kanssa. Perheyksiköiden johtajuudessa oli eroja: Bonojen sirkusta johti ensin leskiäiti, jolta vastuu siirtyi tyttärelle, Reimersien perheyksikköä puolestaan johti isä. Tältä kannalta tarkasteltuna sukupuolen normatiivisuus tuntuisi näyttäytyvän vähäiseltä sirkusmaailmassa, toisaalta taas näyttämöllä sukupuoli oli vahva esitykseen vaikuttava tekijä niin ihmisten taituruutta kuin eläimiäkin esittelevissä numeroissa.

Sirkuslajien esittämiseen liittyvä erityinen kehollisuus näkyi molempien perheiden markkinointitavoissa. Sukupuolen esittäminen toimi samaan aikaan kuriositeettimaisesti stereotypioita rikkoen sekä perinteisten sukupuoliroolien vahvistajana. Reimersien perheessä äiti toimi voimanaisena ja tyttäret puolestaan ottivat perinteisemmät roolit nuorallatanssijoina ja hevostaitureina. Siinä missä äidin voimatemppuja markkinoitiin kuriositeettina, tytärten toivottiin viehättävän katsojia viehkeydellään akrobatian tai tanssin keinoin. Bonojen eläinnäyttelyiden yhteydessä puolestaan käytettiin yhtenä markkinointikeinona naisten esittämistä heikompana sukupuolena villipetojen keskellä tai niin, että esimerkiksi eksoottinen käärmeenlumous oli poikkeuksetta naisesiintyjän suorittama numero. Molempien sirkusten ohjelmistossa nähtiin myös sirkuspainia, jonka tähtinä loistivat atleettiset miehet. Maskuliinista urheilullisuutta käytettiin myös mainoskeinona miesten suorittamissa akrobatianumeroissa. Näiden ohjelmaosioiden myötä myös miesvartalot asetettiin ihailtaviksi ja tirkisteltäviksi yleisön katseen alle.

Runsaslukuisen sekä monimuotoisen eläinseurueen kanssa liikkunut Bonojen perhekunta sai sanomalehdistössä osakseen enemmän suoraa kritiikkiä kuin nelihenkisenä ydinperheenä ja useasti muihin artisteihin tai ryhmiin liittynyt Reimersien perhe. Reimersit tekivät monimuotoista yhteistyötä paikallisten yhteisöjen kanssa esimerkiksi esityksiin liittyvän musiikin toteuttamisen puitteissa tai liittämällä sirkusesityksensä muihin paikkakunnalla tapahtuviin yleisötilaisuuksiin. Kiertävä elämäntapa ja elannon ansaitseminen poikkeuksellisia ihmisiä tai eläimiä esittämällä ei ollut tyypillistä 1800- luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa, joten lehdistön artikkeleista piirtyykin kahtiajakoinen kuva yleisön asenteista sirkukseen ja eläinnäyttelyihin. Varsinkin eläinsuojeluaatteen nousun myötä sirkus ja eläinnäyttelyt nähtiin turhana ja moraalisesti arveluttavana viihteenä, toisaalta sirkuksen viehätys nähtiin kiistattomaksi ja silloin tällöin sirkustaiteilijoiden poikkeukselliset taidotkin nousivat artikkeleiden aiheeksi.