”Rikkaat tekee sitä mitä ne haluaa, köyhät sitä mitä ne voi” : 14-16 –vuotiaiden poikien käsityksiä köyhyydestä
Vehkalahti, Tiina-Liisa (2018)
2018
Nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Youth Work and Youth Research
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201807032227
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201807032227
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan 14-16 –vuotiaiden poikien käsityksiä köyhyydestä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä merkityksiä pojat antavat köyhyydelle ja miten he sitä ympärillään havainnoivat. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Mistä köyhyys johtuu poikien mielestä? Millaista on poikien havaitsema köyhyys hänen omassa sosiaalisessa kasvuympäristössään? Miten ihminen tulee rikkaaksi tai köyhäksi poikien mielestä?
Tutkimuksen taustan muodostavat aiemmat tutkimukset köyhyydestä, sen mekanismeista sekä lasten sekä nuorten parissa tehdyt köyhyys- ja taloustutkimukset.
Metodologialtaan tutkimus on laadullinen. Tutkimuksen aineistona on kaksi 14-16 –vuotiaiden poikien ryhmähaastattelua, joihin osallistui kaikkiaan kymmenen poikaa. Tutkimus toteutettiin fokusryhmähaastattelun ja visuaalisen prosessoinnin avulla. Tutkimuksen analyyttinen lähestymistapa on laadullinen sisällönanalyysi ja sen kautta aineiston teemoitus.
Tutkimusten tulosten perusteella voidaan sanoa, että pojat pystyvät havainnoimaan ja sanoittamaan ympärillään näkyvää köyhyyttä melko yksityiskohtaisesti ja tarkkasanaisesti. Aineistosta löytyi neljä selkeää teemaa, jotka toistuivat poikien haastatteluissa ja visualisessa prosessoinnissa.
Ensinnäkin haastateltavien poikien mielestä köyhyys ei johdu nuoresta itsestään, vaan köyhyyteen joko kasvetaan perheolosuhteiden takia tai nuori tekee sellaisia valintoja, jotka johtavat köyhyyteen. Näitä olivat esimerkiksi kouluttautumattomuus, päihteiden käyttö ja työstä kieltäytyminen. Toiseksi teemaksi nousi köyhyyden tunnistaminen ulkoista merkeistä kuten kuluneista vaatteista, vanhasta kännykästä tai harrastusten puutteesta. Kolmanneksi pojat kokivat, että rahan säästäminen ja lahjoittaminen on tärkeää, ja että varsinkin säästäminen on tulevaisuudessa pärjäämisen kannalta pakollista. Neljänneksi teemaksi nousi ajatus siitä, että köyhä nuori ei voi olla onnellinen, vaan hän on yksinäinen, masentunut ja surullinen.
Tutkimus tekee näkyväksi sen, että 14-16 –vuotiaat pojat näkevät ympärillään köyhyyttä ja osaavat arvioida sen syntymekanismia sekä vaikutusta nuoren elämään.
Tutkimuksen taustan muodostavat aiemmat tutkimukset köyhyydestä, sen mekanismeista sekä lasten sekä nuorten parissa tehdyt köyhyys- ja taloustutkimukset.
Metodologialtaan tutkimus on laadullinen. Tutkimuksen aineistona on kaksi 14-16 –vuotiaiden poikien ryhmähaastattelua, joihin osallistui kaikkiaan kymmenen poikaa. Tutkimus toteutettiin fokusryhmähaastattelun ja visuaalisen prosessoinnin avulla. Tutkimuksen analyyttinen lähestymistapa on laadullinen sisällönanalyysi ja sen kautta aineiston teemoitus.
Tutkimusten tulosten perusteella voidaan sanoa, että pojat pystyvät havainnoimaan ja sanoittamaan ympärillään näkyvää köyhyyttä melko yksityiskohtaisesti ja tarkkasanaisesti. Aineistosta löytyi neljä selkeää teemaa, jotka toistuivat poikien haastatteluissa ja visualisessa prosessoinnissa.
Ensinnäkin haastateltavien poikien mielestä köyhyys ei johdu nuoresta itsestään, vaan köyhyyteen joko kasvetaan perheolosuhteiden takia tai nuori tekee sellaisia valintoja, jotka johtavat köyhyyteen. Näitä olivat esimerkiksi kouluttautumattomuus, päihteiden käyttö ja työstä kieltäytyminen. Toiseksi teemaksi nousi köyhyyden tunnistaminen ulkoista merkeistä kuten kuluneista vaatteista, vanhasta kännykästä tai harrastusten puutteesta. Kolmanneksi pojat kokivat, että rahan säästäminen ja lahjoittaminen on tärkeää, ja että varsinkin säästäminen on tulevaisuudessa pärjäämisen kannalta pakollista. Neljänneksi teemaksi nousi ajatus siitä, että köyhä nuori ei voi olla onnellinen, vaan hän on yksinäinen, masentunut ja surullinen.
Tutkimus tekee näkyväksi sen, että 14-16 –vuotiaat pojat näkevät ympärillään köyhyyttä ja osaavat arvioida sen syntymekanismia sekä vaikutusta nuoren elämään.