Lääkkeiden huoltovarmuus ja velvoitevarastointi

Abstract

Lääkehuollon turvaaminen on kriittinen osa toimivaa yhteiskuntaa. Lääkkeiden saatavuutta edistetään muun muassa lääkkeiden huoltovarmuuden ylläpitämisellä. Lääkkeiden huoltovarmuuden materiaalisen varautumisen keskiössä on valtion varmuusvarastointi sekä lääkeyhtiöihin ja terveydenhuollon yksiköihin kohdistuva lakisääteinen lääkkeiden velvoitevarastointi. Lääkkeiden velvoitevarastoinnista on tehty useita selvityksiä sekä yksi kustannuksia käsittelevä pro gradu tutkimus. Tämä on nähtävästi ensimmäinen oikeusdogmaattinen tutkimus. Aihe on mielenkiintoinen, sillä järjestelmän uudistamiseen on painetta; lääkeyhtiöt kokevat sen oleva kallis ja aikaansa jäljessä. Sitä pidetään kohtuuttoman laajana ja kuitenkin se voi paradoksaalisesti heikentää lääkkeiden saatavuutta. Oikeudellisessa ympäristössä lääkkeiden huoltovarmuus on osa yleistä huoltovarmuutta. Tämä on pohjana järjestelmän tarkoituksenmukaisuuden arvioinnille.

Tutkielman keskeisenä tavoitteena on selvittää mitkä ovat yleiselle huoltovarmuudelle asetetut tavoitteet ja kuinka nämä tavoitteet toteutuvat lääkkeiden huoltovarmuudessa. Tutkimus toteutetaan systematisoimalla voimassaolevaa oikeutta ja tuottamalla tulkintakannanottoja. Näiden tulkintojen pohjalta arvioidaan lisäksi lääkkeiden huoltovarmuuden kehittämistä de lege ferenda. Lainopillisen lähdeaineiston lisäksi tärkeä osa tutkimusaineistoa on osana tutkimusta lääkealan toimijoille toteutettavat teemahaastattelut. Keskiössä on lääkeyhtiöiden varastointivelvollisuus.

Yleisen huoltovarmuuden tavoitteena on varautua vakaviin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Tutkimustulosten mukaan lääkkeiden huoltovarmuuden avulla turvataan näiden lisäksi tosiasiassa myös jokapäiväistä lääkkeiden saatavuutta. Materiaalinen varautuminen muodostuu pääosin lääkeyhtiöiden ja terveydenhuollon yksiköiden lakisääteisestä velvoitevarastoinnista, sillä valtion varmuusvarastointi on vähäistä. Velvoitevarastoinnilla edistetään lääkehuollon toimivuutta ja sen avulla on voitu puuttua laajempiinkin saatavuusongelmiin. Vaikka lääkkeiden velvoitevarastointijärjestelmässä nähdään paljon epäkohtia, katsovat kaikki haastateltavat järjestelmän perusperiaatteet lääkkeiden saatavuuden varmistamisessa edelleen kannatettaviksi. Esitetyt vaihtoehtoehdot eivät saa tukea, mutta julkisten toimijoiden vastuun vahvistamista kannatetaan. Velvoitevarastointijärjestelmä toimii nykyisellään kuitenkin vain kohtalaisesti. Se voi nykymuotoisena jäädä jälkeen lääkehoitojen kehittyessä ja voi myös vastoin tarkoitustaan heikentää lääkkeiden saatavuutta. Lain päivittäminen on tarpeen ja uudistukseen ryhdyttäessä on ensin tärkeää määritellä, mihin järjestelmän avulla tässä ajassa halutaan varautua. Tutkimuksen avulla on nostettu esiin useita toimenpidesuosituksia.