Vanhuksen itsemääräämisoikeus SAS-prosessissa sosiaalityöntekijöiden kuvaamana

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on tarkastella vanhuksen itsemääräämisoikeutta silloin, kun ollaan päättämässä siitä, että kykeneekö vanhus jatkamaan asumista omassa kodissaan kotihoidon avuin, vai tarvitseeko hän ympärivuorokautista hoitoa. SAS-prosessia tarkastellaan sosiaalihuollon toimenpiteenä. SAS -lyhenne tulee sanoista Selvitä, Arvioi ja Sijoita. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät ympärivuorokautiseen pitkäaikaissairaanhoitoon tai terveyskeskuksen vuodeosastolle lääkärin lähetteellä siirtyvät potilaat.

Tutkielman keskeinen teoreettinen käsite on vanhuksen itsemääräämisoikeus, eli autonomia, joka tarkoittaa ihmisen lakisääteistä oikeutta päättää tai määrätä omista asioistaan. Asiakkaan itsemääräämisoikeudesta säädellään esimerkiksi sosiaalihuoltolaissa, vanhuspalvelulaissa ja perustuslaissa. Gerontologista sosiaalityötä määrittävät lainsäädännön lisäksi sosiaalityön eettiset säännöstöt. Itsemääräämisen kunnioittamisen ja heitteillejätön välinen raja voi kuitenkin joissain tapauksissa olla vaikeasti hahmotettavissa. Vakavasti muistisairaan asiakkaan mielipide omasta kotona selviytymisestään ei voi koskaan olla ainoa ratkaiseva asia päätettäessä asiakkaan tulevasta hoidosta ja asumisesta.

Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto on koottu haastattelemalla seitsemää vanhustenhuollon sosiaalityöntekijää ja moniammatillista kolmijäsenistä SAS-ydinryhmää. Aineisto perustuu teemahaastatteluihin ja se on analysoitu sisällönanalyysillä. Sairaalassa olevan tai omaishoidettavan vanhuksen SAS-prosessi ei alun perin kuulunut tämän tutkielman tutkimussuunnitelmaan, mutta koska aineistossa näitä kahta verrattiin kotona olevan asiakkaan SAS-prosessiin, ne päätyivät mukaan tutkielmaan vertailuryhmänä. Sairaalan hoitohenkilökuntaa tai sosiaalityöntekijöitä ole haastateltu.

Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että asiakkaan hyvä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky mahdollistaa itsemääräämisoikeuden täydellisen kunnioittamisen. Asiakkaan fyysinen toimintakyky voi olla heikko, mutta hän saattaa tästä huolimatta selvitä kotonaan erinomaisesti kotihoidon avuin, mikäli hän pystyy ymmärtämään oman tilansa. Päinvastaisessa tilanteessa, jolloin fyysinen toimintakyky on hyvä, mutta psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky huono, pitää itsemääräämisoikeuden toteuttamista suhteuttaa psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn puutteisiin. Asiakkaan itsensä tai muut ihmiset vaaraan saattavia tilanteita ei voida sallia. Toisaalta, sosiaalihuollon toimenpiteenä ei ole mahdollista määrätä asiakasta pakkohoitoon. Vaikeissa tilanteissa asiakasta ylipuhutaan, kunnes hän väsyy väittämään vastaan ja suostuu muuttoon.

ABSTRACT Self-determination of elderly people in the SAS process as described by social workers

The subject of this Master's thesis is to look at the elder's self-determination from the point of view of the social worker for elderly services when deciding whether the old person can continue living in their own home with home care or whether they need 24-hour care. The SAS process is considered as a social welfare measure. SAS is the word to survive, evaluate, and place. Outside the study, patients are transferred to a 24-hour long-term care or to a health center's ward by doctors admission.

The central theoretical concept of the thesis is the self-determination of the elder, that is, the autonomy, which means the right of man to decide or to impose his own affairs. The right of self-determination is governed by the Social Welfare Act, the Elderly Service Act and the Constitution. Gerontological social work is defined by legislation as well as the ethical codes of social work. In some cases, however, the boundary between respect for self-determination and neglect can be difficult to perceive. An opinion of seriously memory-impaired client, about how he is coping in his home, can never be the only decisive factor when deciding on the future care and housing of the client.

The material of this qualitative study is compiled by interviewing seven gerontological social workers in elderly care and the three-member SAS core group. The interviews have been conducted as theme interviews. The analytical method used is content analysis. The SAS process of an elderly person, who is in hospital or taken care by a family member, did not originally belong to the research plan of this thesis, but because homecare client's SAS process was compared to them, they came to the study as a comparison. The material is based on theme interviews of gerontological social workers and SAS core group for the elderly. Hospital staff or social workers working in hospital have not been interviewed.

Based on the results of the thesis, it can be said that the good physical, psychological and social ability of the client guarantees a full respect for self-determination. Client's physical capacity may be weak, but he may still be able to act at home in the best possible way if he is able to understand his own limitations. In the opposite situation, where physical fitness is good, but psychological or social capacity is poor, the realization of self-determination is to be related to the deficiencies of psychological and social activity. It is unacceptable to set the customer at risk of themselves or other people. On the other hand, it is not possible to present mandatory care as a measure of social welfare. In difficult situations, the clients are spoken with until they agree with the move to the care.