"Sydän lyö kotimaan tahtiin" : maahanmuuttajanuorten kuulumisen merkityksiä paikallisessa ja ylirajaisessa arjessa

Abstract

Tutkielmassa tarkasteltiin maahanmuuttajataustaisten nuorten paikalliselle ja ylirajaiselle kuulumiselle antamia merkityksiä. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaista paikallinen ja transnationaali kuuluminen ja kuulumattomuus on maahanmuuttajanuorten arjessa, ja mitä merkityksiä he sille antavat.

Teoreettinen viitekehys rakentui arjen sosiologian, kuulumisen ja transnationaalisuuden teorioille, ja näkökulmina painotettiin erityisesti emotionaalista ja poliittista kuulumista, kuulumisen politiikkaa ja kuulumattomuutta. Kuulumisen teorian hyödyntäminen mahdollisti maahanmuuttajanuorten arjen kokemusten tarkastelun laajemmassa yhteiskunnallisen muutoksen kontekstissa. Tutkimusote rakentui suomalaisen muuttoliike- ja monikulttuurisuustutkimuksen perinteeseen, jossa painotetaan maahanmuuttajien oman kokemuksen ja äänen kuuluville tuomista, ymmärrystä kulttuurisesta moninaisuudesta ja rodullistamisen prosesseista.

Aineisto koostui kuudesta löyhästi strukturoidusta teemahaastattelusta, jotka tehtiin 19–27 -vuotiaiden pakolaistaustaisten nuorten kanssa. Aineiston analyysissä yhdisteltiin kategoria- ja diskurssianalyysia. Analyysiprosessi paljasti nuorten kerronnassa kolme olennaista kuulumisen merkitystä: emotionaalisen kuulumisen, poliittisen kuulumisen ja kuulumattomuuden. Emotionaalinen kuuluminen liittyi lähtömaahan ja Suomeen liitettyihin tunnemerkityksiin ja kulttuuriseen kuulumiseen, ja se oli vahvassa vuoropuhelussa nuorten paikallisen ja transnationaalin arjen kanssa. Poliittisen kuulumisen rakentamisessa korostuivat nuorten paikalliset ja ylirajaiset lähiyhteisöt, kuten perhe ja vertaisyhteisöt, sekä kansalaisoikeuksiin ja -velvollisuuksiin perustuva tilan vaatiminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuulumattomuus ilmeni maahanmuuttajanuorten elämässä valtaväestön yhteisöjen ulossulkemisina, kuten kiusaamisena ja arjen rasismina sekä laajempina yhteiskunnallisina ja globaaleina eriarvoisuuksina.

Tutkielma osoitti, että maahanmuuttajanuorten kuuluminen jakautuu monitasoisesti ja ylirajaisesti emotionaalisen ja poliittisen kuulumisen ja kuulumattomuuden teemoihin, jonka vuoksi nuorten erilaisia kuulumisen tapoja tulisi tukea samanaikaisesti ja monitasoisesti. Erilaiset kuulumisen tasot ovat myös vuoropuhelussa keskenään, ja yhden kuulumisen tason tukeminen tukee myös muun kuulumisen rakentamista. Maahanmuuttajanuorten kokemusta tulisi kuulla kotoutumis- ja maahanmuuttopolitiikkaa laadittaessa. Erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevat yksintulleet ja pakolaisnuoret tulisi huomioida paremmin. Rasismia ja sen syntyä yhteiskunnallisena ilmiönä tulisi tutkia tarkemmin ja siihen pitäisi puuttua poliittisella ja toimenpiteiden tasolla.