Kansalaiskasvatus - yhteisökeskeisyydestä individualisoitumiseen : vallananalyyttinen tarkastelu kansalaiskasvatuksen diskursiivisesta rakentumisesta vuosien 1970, 1994 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa

Abstract

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on tärkein suomalaista koulutyön järjestämistä ohjaava asiakirja. Tässä tutkimuksessa opetussuunnitelmien nähtiin olevan institutionaalisen vallan väline, joka on aina aikansa ideologinen tuote. Tämä tutkimus tarkasteli kansalaiskasvatuksen diskursiivista rakentumista vuosien 1970, 1994 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa.

Tutkimuksen aineistona käytetyt opetussuunnitelmat valittiin siten, että ne edustivat peruskoulun kansalaiskasvatusnäkemyksiä parinkymmenen vuoden välein peruskoulujärjestelmän syntymisestä tähän päivään.

Opetussuunnitelmia tarkasteltiin foucault’laisen diskurssianalyysin keinoin. Tarkastelun keskiössä olivat opetussuunnitelmateksteissä muodostuvat tiedon, vallan ja subjektin käsitykset, joiden nähtiin vaikuttavan kansalaiskasvatuksen diskursiiviseen rakentumiseen. Tutkimuskysymyksessä kysyttiin, millaiseksi kansalaiskasvatus määrittyy vuosien 1970, 1994 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa.

Tulokset osoittivat, että vuoden 1970 opetussuunnitelma perustui kommunitaristiselle sekä kollektivistiselle ideologialle. Kansalaiskasvatuksen diskurssissa korostui yhteisökeskeisyys ja yksilöiden velvollisuus osallistua ympäröivän yhteiskunnan toiminnan tukemiseen. Yksilöiden subjektiviteetti näyttäytyi passiivisena tiedon vastaanottajana, joka toimii yhteiskunnan odotusten mukaisesti. Vuoden 1970 opetussuunnitelman kansalaiskasvatuksen diskurssia kuvattiin tutkimustulosten tulkinnan pohjalta nimikkeellä tiedon ja asenteiden siirtäjä.

Vuoden 1994 opetussuunnitelman kansalaiskasvatus korosti sekä yksilöiden että yhteiskunnan hyvinvointia ja näiden kahden riippuvuussuhdetta toisistaan. Subjektin rooli näyttäytyi aktiivisena ja yhteiskunnan kanssa vastavuoroisena. Opetussuunnitelman kansalaiskasvatuksen diskurssia kuvattiin olosuhteiden ja hyvinvoinnin edistäjänä.

Vuoden 2014 opetussuunnitelmassa korostui individualistinen ideologia. Kansalaiskasvatus nähtiin erityisesti yksilöiden tiedollisena ja taidollisena varustamisena. Subjektin rooli näyttäytyi vapaana, omien tavoitteidensa ja arvojensa mukaisena toimijana. Kansalaiskasvatuksen diskurssi kuvattiin tutkimustulosten pohjalta yksilöllisen toimijuuden varustajaksi.

Tulosten perusteella havaittiin, että peruskoulun historiassa kansalaiskasvatuksen tavoite on muuntunut yhteisökeskeisestä, kansalaisia velvoittavasta roolista yksilökeskeiseksi, jokaisen kansalaisen omia valintoja ja tavoitteita korostavaksi. Pohdintaluvussa osoitettiin huoli siitä, että yhä yksilökeskeisemmäksi muuttuva kansalaiskasvatusnäkemys ei ohjaa kokonaista nuorta ikäpolvea yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, vaan vaikuttaminen ja yhteiskunnallinen toiminta koskettavat vain niitä, joiden henkilökohtaiset mielenkiinnonkohteet ja arvot kannustavat yhteiskunnallisen vaikuttamisen pariin.