Onko viranomaisella harkintavaltaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vastaanottamisessa?
Latvala, Matti (2018)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Latvala, Matti
2018
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
Hyväksymispäivämäärä
2018-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806282158
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806282158
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko viranomaisella harkintavaltaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vastaanottamisessa tilanteissa, joissa henkilö on ollut pitkään laittomasti Suomessa ja hakee kansainvälistä suojelua vasta jäädessään viranomaiselle kiinni muussa yhteydessä. Tutkimuksen tarkoituksena on keskittyä kysymykseen, antaako ulkomaalaislain 95. pykälä viranomaiselle harkintavaltaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vastaanottamisessa silloin, kun hakemusta ei jätetä maahan saavuttaessa tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Tutkimuksessa
tarkastellaan myös, mitkä seikat viranomaisen on otettava huomioon mahdollista harkintavaltaa käyttäessään sekä mitkä seikat mahdollistaisivat kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisen myöhemminkin. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan, millä menettelytavalla tällaisen rajoituksen kohteeksi mahdollisesti joutuneen henkilön perus- ja ihmisoikeudet kyettäisiin turvaamaan.
Tutkimus perustuu oikeusdogmatiikkaan ja sen lähdemateriaalina ovat pääasiassa lait, kansainväliset sopimukset sekä muut viranomaisten toimintaa ohjaavat asetukset ja määräykset sekä asiaan liittyvä oikeuskirjallisuus. Tutkimuksessa todetaan, että kansainvälisen suojelun taustalla ovat kansainväliset sopimukset. Kansainvälisen suojelun antamisen perusteita on pyritty yhdenmukaistamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken määritelmä- ja menettelydirektiiveillä. Direktiivien toteutus on jätetty kansallisen lainsäädännön varaan ja Suomessa asiaa säätelee ulkomaalaislaki.
Tutkimuksen johtopäätöksen mukaan automaattista oikeutta jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus pitkän laittomasti maassaolon jälkeen ei ole, vaan viranomaisella on asiassa harkintavaltaa. Viranomaisen tulee käyttää hänelle annettua harkintavaltaa yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti ja kansainvälistä suojelua koskevan rajoituksen kohteeksi joutuneen henkilön oikeusturvan takaamiseksi tulee hänelle antaa asiasta päätös. Lisäksi hakijalle tulee antaa käännytyspäätös, joista hakija voi halutessaan valittaa hallintotuomioistuimeen. Tutkimuksessa esitetyllä tai jollain muulla tarkoituksenmukaisella tavalla rajoituksen kohteeksi joutuneen henkilön oikeusturvasta huolehtimalla voidaan viranomaisten toimesta soveltaa lain mahdollistamaa harkintavallan käyttöä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vastaanottamisessa.
tarkastellaan myös, mitkä seikat viranomaisen on otettava huomioon mahdollista harkintavaltaa käyttäessään sekä mitkä seikat mahdollistaisivat kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisen myöhemminkin. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan, millä menettelytavalla tällaisen rajoituksen kohteeksi mahdollisesti joutuneen henkilön perus- ja ihmisoikeudet kyettäisiin turvaamaan.
Tutkimus perustuu oikeusdogmatiikkaan ja sen lähdemateriaalina ovat pääasiassa lait, kansainväliset sopimukset sekä muut viranomaisten toimintaa ohjaavat asetukset ja määräykset sekä asiaan liittyvä oikeuskirjallisuus. Tutkimuksessa todetaan, että kansainvälisen suojelun taustalla ovat kansainväliset sopimukset. Kansainvälisen suojelun antamisen perusteita on pyritty yhdenmukaistamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken määritelmä- ja menettelydirektiiveillä. Direktiivien toteutus on jätetty kansallisen lainsäädännön varaan ja Suomessa asiaa säätelee ulkomaalaislaki.
Tutkimuksen johtopäätöksen mukaan automaattista oikeutta jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus pitkän laittomasti maassaolon jälkeen ei ole, vaan viranomaisella on asiassa harkintavaltaa. Viranomaisen tulee käyttää hänelle annettua harkintavaltaa yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti ja kansainvälistä suojelua koskevan rajoituksen kohteeksi joutuneen henkilön oikeusturvan takaamiseksi tulee hänelle antaa asiasta päätös. Lisäksi hakijalle tulee antaa käännytyspäätös, joista hakija voi halutessaan valittaa hallintotuomioistuimeen. Tutkimuksessa esitetyllä tai jollain muulla tarkoituksenmukaisella tavalla rajoituksen kohteeksi joutuneen henkilön oikeusturvasta huolehtimalla voidaan viranomaisten toimesta soveltaa lain mahdollistamaa harkintavallan käyttöä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vastaanottamisessa.