Syrjäytetty ja tukea tarvitseva : ikääntyneen toimijuus tehostetun palveluasumisen hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisessa
Nora, Sini-Linnea (2018)
2018
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806282155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806282155
Tiivistelmä
Tarkastelen tehostetussa palveluasumisessa asuvan ikääntyneen toimijuutta ja sen muodostumista hoito- ja palvelusuunnitelman laatimistilanteissa. Tutkin toimijuutta ikääntyneen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta. Tehostetun palveluasumisen hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisen käytäntöjä ei ole tutkittu ennen. Tutkimuksellani olen halunnut tuottaa suunnitelman laatimisen käytäntöjä varten rakentavaa tutkimustietoa ikääntyneen toimijuuden toteutumisesta. Tutkimusaineiston keräsin havainnoimalla ja nauhoittamalla kolmen ikääntyneen hoito- ja palvelusuunnitelman laatimistilanteen. Aineistoni analyysissä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja sovellan vuorovaikutuksen analyysiä.
Ikääntyneen mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa sekä keskusteluihin että päätöksentekoon olivat hoito- ja palvelusuunnitelman laatimistilanteissa rajoitettuja. Ikääntyneen toimijuus oli lähes aina heikkoa tai sitä ei ollut lainkaan. Vahva toimijuus mahdollistui tilanteissa, joissa päätöksenteko koski arkisia asioita ja joissa ikääntynyt sai omatoimisuudelleen tukea muilta osallisilta. Tutkimukseni mukaan ikääntyneen toimijuuden toteutuminen näyttäisi olevan riippuvaista ikääntyneen jäljellä olevan toimintakyvyn ja omatoimisuuden lisäksi keskustelun aiheesta, erilaisista suunnitelman laatimisen toimintakäytännöistä, omaisten aktiivisuudesta sekä vuorovaikutustilanteeseen osallistuvien tavoista ottaa ikääntynyt ja hänen omatoimisuutensa huomioon. Tutkimukseni tuo ilmi, miten omaiset aktiivisuudellaan ja vahvoilla näkemyksillään voivat olla ikääntyneen toimijuuden esteenä hoito- ja palvelusuunnitelman laatimistilanteissa. Ikääntyneen auttamisen ei tulisi tarkoittaa tämän puolesta päättämistä, vaan ennemminkin yhdessä neuvottelemista.
Tutkimukseni osoittaa, että hoito- ja palvelusuunnitelmia voidaan laatia kokonaan ilman ikääntyneen asukkaan osallistumista. Tutkimukseni mukaan vanhushoivapoliittiset tavoitteet eivät välttämättä toteudu tehostetun palveluasumisen hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisen käytännöissä. Tämä herättääkin mielenkiintoisen kysymyksen siitä, kenen ehdoilla ikäihmisten hoidon instituutiota ja sen arkisia toimintakäytäntöjä oikein rakennetaan.
Ikääntyneen mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa sekä keskusteluihin että päätöksentekoon olivat hoito- ja palvelusuunnitelman laatimistilanteissa rajoitettuja. Ikääntyneen toimijuus oli lähes aina heikkoa tai sitä ei ollut lainkaan. Vahva toimijuus mahdollistui tilanteissa, joissa päätöksenteko koski arkisia asioita ja joissa ikääntynyt sai omatoimisuudelleen tukea muilta osallisilta. Tutkimukseni mukaan ikääntyneen toimijuuden toteutuminen näyttäisi olevan riippuvaista ikääntyneen jäljellä olevan toimintakyvyn ja omatoimisuuden lisäksi keskustelun aiheesta, erilaisista suunnitelman laatimisen toimintakäytännöistä, omaisten aktiivisuudesta sekä vuorovaikutustilanteeseen osallistuvien tavoista ottaa ikääntynyt ja hänen omatoimisuutensa huomioon. Tutkimukseni tuo ilmi, miten omaiset aktiivisuudellaan ja vahvoilla näkemyksillään voivat olla ikääntyneen toimijuuden esteenä hoito- ja palvelusuunnitelman laatimistilanteissa. Ikääntyneen auttamisen ei tulisi tarkoittaa tämän puolesta päättämistä, vaan ennemminkin yhdessä neuvottelemista.
Tutkimukseni osoittaa, että hoito- ja palvelusuunnitelmia voidaan laatia kokonaan ilman ikääntyneen asukkaan osallistumista. Tutkimukseni mukaan vanhushoivapoliittiset tavoitteet eivät välttämättä toteudu tehostetun palveluasumisen hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisen käytännöissä. Tämä herättääkin mielenkiintoisen kysymyksen siitä, kenen ehdoilla ikäihmisten hoidon instituutiota ja sen arkisia toimintakäytäntöjä oikein rakennetaan.