Petoja, paljetteja ja Peshmergoja: Nationalismi ja naisruumis Helly Luvin musiikkivideoissa

Abstract

Lahdessa kasvanut kurditaustainen laulaja Helly Luv oli laajalti sekä suomalaisen että kansainvälisen median otsikoissa vuonna 2015, kun hän julkaisi avoimesti ISISiä vastustaneen musiikkivideon Revolution. Luv esitettiin mediassa rohkeana feministinä, joka uskalsi vastustaa omilla kasvoillaan julmaa terroristijärjestöä, vaikka saikin sen johdosta tappouhkauksia. Myös kurdien tilanne ja itsenäistymispyrkimykset saivat Luvin kautta palstatilaa.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani nationalismin ja naisruumiin esityksiä laulaja Helly Luvin musiikkivideoissa. Millaisia naisruumiita aineistossa esiintyy? Miten ruumiin esitykset kytkeytyvät nationalismiin? Aineistonani on kaksi musiikkivideota, vuonna 2014 julkaistu Risk It All ja vuonna 2015 julkaistu Revolution.

Tutkielmani keskeiset käsitteet ovat ruumis ja sukupuoli. Sukupuolta tarkastelen tutkielmassani Judith Butlerin (2006) mukaan esityksinä, joissa miehen ja naisen eroja ja merkityksiä tuotetaan ja jäljitellään. Ruumis taas toimii näiden sukupuoliesitysten merkityspintana, jonkinlaisena valkokankaana, jolle merkitykset piirtyvät. Tutkimusmenetelmäni on teoriaohjaava laadullinen sisällönanalyysi. Teoriaohjaavassa menetelmässä merkitysten erittely ja luokittelu tehdään aineistolähtöisesti, kunnes viimeisessä luokitteluvaiheessa otetaan mukaan teoreettinen viitekehys. Analyysissani aineiston naisruumiit jakautuvat kuuteen luokkaan: naisruumis osana luontoa, naisruumis seksuaalisena, naisruumis suojelun kohteena, naisruumis perinteen säilyttäjänä, naisruumis sotilaallisena ja naisruumis kansallissymbolina. Naisruumis esiintyy aineistossa monissa rooleissa, joille yhteistä on keulakuvamainen, symbolinen johtajuus – naisruumiin keskeinen tehtävä onkin muiden innostaminen ja rohkaiseminen. Naisruumiin seksuaalisuus näyttäytyy toisaalta houkuttelevana ja alkuvoimaisena, toisaalta siveänä ja tavoittamattomana. Perinteet ja nykyaikaisuus eivät ole aineistossa ristiriidassa, vaan niiden yhteiselo on ongelmatonta. Vaikka naisruumis näyttäytyy aineistossa aktiivisena ja sankarillisena, se nostetaan toistuvasti toiseuden jalustalle. Ihailtava, haluttava, rohkea, kapinallinen ja kirkasotsainen ruumis on kaunis katsella ja samalla houkutteleva samastumisen kohde. Naisruumis ei kuitenkaan pääse pakenemaan kauas myyttisistä kansakunnan äidin tai joukkojaan johtavan Mariannen rooleista, vaan jää lopulta niiden nielaisemaksi.