Palautuminen työpäivän aikana muuntavana tekijänä työn vaatimusten ja palautumisen seurausten välisessä yhteydessä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työn vaatimusten (aikapaineet, tunteiden pinnallinen osoittaminen) ja työpäivän aikaisten taukojen aikana tapahtuvan psykologisen työstä irrottautumisen yhteyksiä palautumisen seurauksiin (palautumisen tarve, uupumusasteinen väsymys). Lisäksi tutkittiin työstä irrottautumisen muuntavaa vaikutusta työn vaatimusten ja palautumisen seurausten välisessä yhteydessä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi stressi-irrottautuminen –malli, joka koskee vapaa-ajalla tapahtuvaa työstä irrottautumista. Tässä tutkimuksessa pyrittiin laajentamaan mallia koskemaan myös työpäivän aikana tapahtuvaa irrottautumista. Mallin mukaisesti oletettiin työn vaatimusten olevan positiivisesti ja psykologisen irrottautumisen olevan negatiivisesti yhteydessä palautumisen seurauksiin. Työpäivän aikana olevien taukojen aikana tapahtuvan psykologisen irrottautumisen oletettiin toimivan suojaavana tekijänä työn vaatimusten ja palautumisen seurausten välisessä yhteydessä. Tutkimusaineisto perustuu Tampereen yliopiston ja Työterveyslaitoksen tekemään ”Työstä palautuminen tauoilla ja vapaa-aikana” -tutkimukseen, jota rahoittaa Työsuojelurahasto. Kyselytutkimus toteutettiin yhteistyössä Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n kanssa ja siihen vastasi 909 opettajaa/rehtoria. Tässä tutkimuksessa tarkastelu rajattiin opettajiin; rehtorit jätettiin tarkastelun ulkopuolelle heidän työkuvansa erilaisuuden perustella, joten tutkimukseen osallistui 769 opettajaa. Tutkittavista luokanopettajia, erityisopettajia ja erityisluokanopettajia oli 58,3 % ja aineenopettajia 41,7 %. Vastaajien keski-ikä oli 50,0 vuotta, heistä naisia oli 83,4 % ja miehiä 16,6 %. Työn vaatimusten, psykologisen irrottautumisen ja palautumisen seurausten yhteyksiä tarkasteltiin hierarkkisella regressioanalyysillä. Työn vaatimukset ja psykologinen irrottautuminen olivat yhteydessä palautumisen seurauksiin hypoteesien mukaisesti. Aikapaineet ja tunteiden pinnallinen osoittaminen olivat yhteydessä suurempaan ja irrottautuminen vähäisempään palautumisen tarpeeseen ja uupumusasteiseen väsymykseen. Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu psykologisen irrottautumisen muuntavaa vaikutusta työn vaatimusten ja palautumisen seurausten välisessä yhteydessä. Tutkimuksessa tehtiin myös jatkotarkastelut opettajaryhmien välillä. Ryhmät erosivat toisistaan siten, että työpäivän aikainen irrottautuminen oli yhteydessä palautumisen seurauksiin aineenopettajilla, mutta ei luokanopettajilla. Tutkimustulokset eivät tue stressi-irrottautuminen -mallin soveltuvuutta sellaisenaan työpäivän aikaisten taukojen aikana tapahtuvaan psykologiseen irrottautumiseen, sillä se ei muuntanut vaatimusten yhteyksiä palautumisen seurauksiin. Mallin toimivuus vaatiikin lisätarkasteluja työpäivän aikaisen irrottautumisen merkityksestä. Tutkimuksen tulokset kuitenkin tukevat työpäivän aikaisten taukojen aikana tapahtuvan psykologisen irrottautumisen suoria yhteyksiä palautumisen seurauksiin. Tutkimus antaa myös lisätietoa opettajan työn vaativuudesta. Opettajilla on työssään paljon kiirettä ja he joutuvat usein peittämään sisällään olevia tunteitaan, jotka aiheuttavat palautumisen tarvetta ja uupumusasteista väsymystä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä opettajien hyvinvoinnin tukemiseen.