Tyypillisesti kehittyneiden 5- ja 7-vuotiaiden lasten kerronnassa käyttämät lauseyhdistykset

Abstract

Kerronta on kielellis-kognitiivisesti vaativa prosessi, joten kerrontataidot antavat monipuolisesti tietoa lapsen kielellisistä taidoista. Suurin kehitysharppaus kerrontataidoissa tapahtuu viiden vuoden iässä, mutta kehitys jatkuu aina aikuisikään asti. Kerrontataitojen kehittyessä iän myötä kertomuksiin ilmaantuu yhä monimuotoisempia juonikuvailuja ja syntaktisia rakenteita. Tällaisia syntaktisia rakenteita ovat esimerkiksi lauseiden välisiä merkityssuhteita ilmaisevat lauseyhdistykset, jotka luovat kertomukseen sidoksisuutta. Lapsi omaksuu eri lauseyhdistystyypit niiden kielellis-kognitiivisen vaativuuden perusteella siten, että yksinkertaisemmat lauseyhdistykset omaksutaan monimutkaisia varhaisemmin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 5- ja 7-vuotiaiden tyypillisesti kehittyneiden lasten lauseyhdistysten määrällistä ja laadullista käyttöä kerronnan kontekstissa. Lisäksi tarkasteltiin muiden sidossanojen sekä ellipsien käyttöä. Tutkimus on osa hanketta, jonka tarkoituksena on saada tyypillisesti kehittyneiden suomenkielisten lasten kerrontataitoja kuvaava aineisto, jotta tulevaisuudessa voitaisiin kehittää kliiniseen puheterapiatyöhön soveltuva normitettu kerrontataitojen arviointimenetelmä.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 40 5- ja 7-vuotiasta lasta. Lapset tuottivat kertomuksensa Frog, where are you? –kuvakirjan pohjalta. Aineisto analysoitiin erottelemalla lauseyhdistykset muusta sidossanojen käytöstä, luokittelemalla lauseyhdistykset tyypeittäin ja laskemalla kertomuksissa käytetyt ellipsit. Muuttujien yhteyksiä tarkasteltiin tilastollisilla menetelmillä.

Tutkimustulosten perusteella tyypillisesti kehittyneet 7-vuotiaat lapset näyttäisivät hallitsevan sidossanojen käytön lauseyhdistysten muodostamiseen 5-vuotiaita selvästi paremmin. Myös 5-vuotiaat käyttivät runsaasti sidossanoja kertomuksissaan, mutta käyttötarkoitus oli pragmaattista eli lapset ilmaisivat sidossanojen avulla jatkavansa tarinaansa, siirtyvänsä kuvasta toiseen tai he käyttivät sidossanoja täytesanoina. 5-vuotiaiden lasten tapahtumien kuvailu oli luettelomaisempaa, kun taas 7-vuotiaat muodostivat jo monimuotoisia lauserakenteita. 7-vuotiaat lapset käyttivät myös 5-vuotiaita enemmän ellipsejä. Lauseyhdistystyyppien käytössä ei ollut suurta eroa ikäryhmien välillä. Tutkimustulos antaa suuntaa siitä, millaisissa käyttötarkoituksissa 5- ja 7-vuotiaat tyypillisesti kehittyneet lapset käyttävät sidossanoja, ja miten he hallitsevat kerronnan sidoksisuutta lisäävät syntaktiset rakenteet. Tulosten luotettavuuden ja yleistettävyyden lisäämiseksi tarvittaisiin kuitenkin jatkotutkimuksia suuremmalla otoskoolla. Lisäksi sidossanojen analyysimenetelmää tulisi tarkentaa.