Kehitysvammaisen ihmisen kansalaisuus : kehitysvamma-alan ammattilaisten käsitykset asumispalveluiden asiakkaan kansalaisuudesta 2010 -luvulla

Abstract

Tutkielmani tarkastelee kehitysvamma-alan ammattilaisten käsityksiä kehitysvammaisten ihmisen asemasta erityisesti avohuollon autetun asumisen palveluiden asiakkaana 2010-luvulla. Vammaispolitiikan peruslähtökohtia 2000 -luvulla ovat olleet kansalaisuus-, osallisuus- ja ihmisoikeusajattelu. Kehitysvammaisten ihmisten asemaan on kuluvan vuosikymmenen aikana kohdistunut useampia kansallisen tason tavoitteellisia kehittämistoimenpiteitä ja valtioneuvoston periaatepäätöksiä. Vammaispolitiikassa on lausuttu merkittäviä ideologisia ja symbolisia tavoitteita sille, että hoivan kulttuurista siirryttäisiin yleiseen ihmis- ja perusoikeusajatteluun. YK:n vuonna 2006 hyväksymä, ja Suomessa vuonna 2016 ratifioitu vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva sopimus korostaa vammaisten henkilöiden subjektiivisia oikeuksia, itsemääräämisoikeutta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Kuluvan vuosikymmenen aikana vammaisalan järjestöt ja -toimijat ovat aiempaa tiiviimmin yhteistyössä luoneet vahvaa normatiivista puhetta sisältäviä suosituksia vammaisten ihmisten asumisen rakenteille ja palveluiden laadulle. Näiden suosituksien voidaan todeta otetun mukaan myös poliittiseen puheeseen ja katsoa menestyksellisesti ohjanneen mm. hallitusten kehitysvammaisten asumista koskevien periaatepäätösten sisältöä ja toimeenpanon arviointia, julkisesti tuetun vammaisten asuntorakentamisen kriteeristöä, sekä myös palvelualan valvonta- ja lupaviranomaisten valvontaohjelmien sisältöä. Kehitysvammaisten ihmisten aseman kehittymiseen voidaan kuitenkin todeta vaikuttavan heikentävästi yhteiskunnassamme vallitseva kaksinais-moralismi. Hankintalain laaja soveltaminen ja halvimmalla hinnalla kilpailuttaminen painottaa eri asioita kuin yhteiskunnalliseen yhdenvertaisuuteen tähtäävät vammaispoliittiset tavoitteet.

Palvelualan ammattilaisten käsityksiä kehitysvammaisten ihmisten asemasta asumispalveluiden asiakkaana tarkastellaan tutkielmassani vammaispolitiikalle keskeisten käsitteiden, erityisesti kansalaisuuden eri ulottuvuuksien ja yleisten ihmisoikeuksien kautta. Tutkimuksen kansalaisuutta käsittelevänä viitekehyksenä toimii brittiläisen filosofin Simon Duffyn kansalaisuusteoria, joka on muodostettu tukemaan erityisesti kehitysvammaisten ihmisten kansalaisuuden toteutumista tukevien palveluiden suunnittelua ja tuottamista. Tutkimusaiheen tarkastelu on tässä työssä rajattu palvelualan ammattilaisiin. Oma tutkimusaiheensa olisi kehitysvammaisten henkilöiden omien kokemusten ja näkemysten tarkastelu, mutta se ei tämän työn rajaamiseksi ole ollut mahdollista. Tutkimuksessa käytettävä kyselylomake sisältää strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Mixed methods -tutkimusmenetelmällä pyritään kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusmenettelyn kautta löytämään aihetta monipuolisesti selvittäviä tekijöitä. Tavoitteena on tuottaa tietoa vallitsevasta tilanteesta ymmärryksen lisäämiseksi, sekä kuvata sitä todellisuutta, ja myös mahdollisuuksia, joita palvelualan ammattilaiset näkevät. Kvantitatiivista aineistoa analysoidaan Webropol -ohjelman analysointityökaluilla tilastollisin menetelmin ja kvalitatiivista aineistoa teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.

Saadut tulokset tukevat käsitystä siitä, että kehitysvammaisten ihmisten asumispalveluissa työskentelevällä henkilökunnalla on ymmärrystä niistä osatekijöistä, joista kansalaisuuden muodostamisessa voidaan olettaa Duffyn ajattelun mukaan olevan kyse. Palvelualan työ- ja toimintakulttuuri tukee kehitysvammaisten ihmisten osallisuutta, mutta toisaalta perinteiset näkemykset kehitysvammaisten ihmisten tarvitsevuudesta, ja sen aiheuttamista itsemääräämisoikeuden rajoitteista ovat edelleen palvelualan ajattelussa läsnä.

Tutkimuksen tulokset kuvaavat sitä, että kehitysvammaisille ihmisille työelämän ulkopuolisuus, ja siitä saatavan toimeentulon puutteellisuus, sekä oikeus valita avun- ja tuentarpeistaan riippumaton asuinpaikka, muodostavat keskeiset kansalaisuuden kokonaisvaltaisen toteutumattomuuden esteet.