”Mies on näppärä ja lyhyt sana” : Journalistisia perusteita sukupuolen esiin tuomiseen
Rönkä, Reetta (2018)
2018
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-06-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806282108
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806282108
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani sitä, miten toimittajat journalistisesti perustelevat sukupuolen esiin tuomista työssään. Lisäksi selvitän toimittajien ajatuksia sukupuolen esiin tuomiseen liittyvästä journalistisesta harkinnasta.
Tutkielmani aineistona toimii tekemäni haastattelututkimus. Haastattelin kuutta toimittajaa, jotka työskentelevät Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa. Analysoin aineistoani laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielmani edustaa feminististä mediatutkimusta, joka pyrkii avaamaan ja kyseenalaistamaan sukupuolen esittämisen tapoja ja mekanismeja.
Nojaan tutkielmassani erityisesti Judith Butlerin teoriaan sukupuolesta esityksenä ja tekoina, joita toistetaan erilaisissa käytännöissä kuten journalismissa. Lisäksi peilaan havaintojani erityisesti Iiris Ruohon ja Sinikka Torkkolan tutkimushavaintoihin journalismin sukupuolijärjestyksestä. Tutkielmassani nousevat esiin myös aiempi tutkimus ja teoriat toimittajien professionalismista eli ammatillisuudesta.
Tutkielmani keskeisiä havaintoja on se, että toimittajien mielestä sukupuolen esiin tuomiselle on perusteita. Ne vaihtelivat selkeistä juttutyypeistä ja juttujen näkökulmittamisesta aina toimittajan työn käytännön sujuvuuteen. Erittelen tutkielmassa haastateltavien vastausten perusteella viisi journalistista perustetta sukupuolen esiin tuomiselle: 1) sukupuoli jutun aiheena tai näkökulmana 2) tasapuolisuus 3) ensimmäisyys ja harvinaisuus 4) rikos- ja onnettomuusuutisointi 5) käytännöllisyys.
Samaan aikaan haastattelemani toimittajat ovat myös sitä mieltä, että usein sukupuolen esiin tuomiselle ei ole perusteita, vaan sitä tuodaan esiin tottumuksesta ja jopa tiedostamatta. Toimituksissa koetaan sukupuolitietoisuutta aiempaa enemmän, mutta sukupuolen käsitteleminen yhdessä on vähäistä. Toimittajat tunnistavat oman valtansa sukupuolen esittämisessä, ja joskus jopa käyttävät valtaansa tietoisesti sukupuolta korostamalla tai häivyttämällä.
Tutkielmani keskeisin johtopäätös on se, että toimittajat ovat journalismin ihanteiden ja käytännön työn ristipaineessa. Ajatukset journalismin ideaaleista ovat toimittajilla hyvin vahvoja, mutta samalla totutut tavat ja käytännöt ajavat ihanteiden ohi. Vaikka sukupuolittuneisuus journalismissa havaitaan, sen muuttaminen koetaan vaikeaksi, koska työtä ohjaavat vakiintuneet käytännöt ja rutiinit. Journalismin ihanteet, kuten ajatus sisäänrakennetusta sukupuolineutraaliudesta, myös osaltaan estävät journalismin sukupuolittuneisuuden havaitsemista.
Journalistisen harkinnan osalta havainto on, että suurin osa haastateltavista on käyttänyt sitä sukupuolen esiin tuomisessa, mutta käsitykset sen merkityksestä vaihtelivat niin suuresti, että kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä on mahdoton tehdä.
Tutkielmani aineistona toimii tekemäni haastattelututkimus. Haastattelin kuutta toimittajaa, jotka työskentelevät Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa. Analysoin aineistoani laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielmani edustaa feminististä mediatutkimusta, joka pyrkii avaamaan ja kyseenalaistamaan sukupuolen esittämisen tapoja ja mekanismeja.
Nojaan tutkielmassani erityisesti Judith Butlerin teoriaan sukupuolesta esityksenä ja tekoina, joita toistetaan erilaisissa käytännöissä kuten journalismissa. Lisäksi peilaan havaintojani erityisesti Iiris Ruohon ja Sinikka Torkkolan tutkimushavaintoihin journalismin sukupuolijärjestyksestä. Tutkielmassani nousevat esiin myös aiempi tutkimus ja teoriat toimittajien professionalismista eli ammatillisuudesta.
Tutkielmani keskeisiä havaintoja on se, että toimittajien mielestä sukupuolen esiin tuomiselle on perusteita. Ne vaihtelivat selkeistä juttutyypeistä ja juttujen näkökulmittamisesta aina toimittajan työn käytännön sujuvuuteen. Erittelen tutkielmassa haastateltavien vastausten perusteella viisi journalistista perustetta sukupuolen esiin tuomiselle: 1) sukupuoli jutun aiheena tai näkökulmana 2) tasapuolisuus 3) ensimmäisyys ja harvinaisuus 4) rikos- ja onnettomuusuutisointi 5) käytännöllisyys.
Samaan aikaan haastattelemani toimittajat ovat myös sitä mieltä, että usein sukupuolen esiin tuomiselle ei ole perusteita, vaan sitä tuodaan esiin tottumuksesta ja jopa tiedostamatta. Toimituksissa koetaan sukupuolitietoisuutta aiempaa enemmän, mutta sukupuolen käsitteleminen yhdessä on vähäistä. Toimittajat tunnistavat oman valtansa sukupuolen esittämisessä, ja joskus jopa käyttävät valtaansa tietoisesti sukupuolta korostamalla tai häivyttämällä.
Tutkielmani keskeisin johtopäätös on se, että toimittajat ovat journalismin ihanteiden ja käytännön työn ristipaineessa. Ajatukset journalismin ideaaleista ovat toimittajilla hyvin vahvoja, mutta samalla totutut tavat ja käytännöt ajavat ihanteiden ohi. Vaikka sukupuolittuneisuus journalismissa havaitaan, sen muuttaminen koetaan vaikeaksi, koska työtä ohjaavat vakiintuneet käytännöt ja rutiinit. Journalismin ihanteet, kuten ajatus sisäänrakennetusta sukupuolineutraaliudesta, myös osaltaan estävät journalismin sukupuolittuneisuuden havaitsemista.
Journalistisen harkinnan osalta havainto on, että suurin osa haastateltavista on käyttänyt sitä sukupuolen esiin tuomisessa, mutta käsitykset sen merkityksestä vaihtelivat niin suuresti, että kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä on mahdoton tehdä.