Kasvatuksen yhteys vauvan uneen kahdeksan kuukauden iässä
Riittinen, Heta (2018)
Riittinen, Heta
2018
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806202056
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806202056
Tiivistelmä
Lasten univaikeudet ovat yleisiä huolenaiheita perheille. Ne voivat aiheuttaa riskitekijän lapsen kehitykselle sekä koko perheen hyvinvoinnille. Useiden vanhempiin liittyvien tekijöiden tiedetään vaikuttavan vauvan uneen ja sen kehitykseen, mutta kasvatustyylien merkitystä vauvan unelle ei toistaiseksi ole juuri tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiinkin, ovatko äitien ja isien kasvatustyylit (auktoritatiivinen, autoritaarinen ja salliva) yhteydessä kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan uneen ja univaikeuksiin. Lisäksi tutkittiin, toimiiko vanhempien välinen ilta- ja yöaikainen hoivavastuun jakautuminen mahdollisesti yhteyttä muuntavana tekijänä.
Tämä tutkimus toteutettiin osana Lapsen uni ja terveys -tutkimushanketta. Tutkimuksen perusjoukkoon kuuluivat kaikki Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella 1.3.2011–12.2.2013 syntyneet lapset ja heidän vanhempansa. Tämän tutkimuksen aineisto muodostui 1230 kahdeksan kuukauden ikäisestä vauvasta ja heidän vanhemmistaan. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, joissa kartoitettiin vauvan uneen liittyviä tekijöitä, äitien ja isien kasvatustyylejä sekä vanhempien välistä vastuunjakoa vauvan ilta- ja yöaikaisessa hoidossa. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Spearmanin korrelaatiokertoimien, ristiintaulukoinnin ja ?²-riippumattomuustestien, lineaarisen regressioanalyysin sekä binaarisen logistisen regressioanalyysin avulla.
Vanhemmista runsas kolmannes koki vauvallansa olevan univaikeuksia kahdeksan kuukauden iässä, mutta suurimmassa osassa perheitä univaikeudet arvioitiin lieviksi. Äidit ja isät olivat kasvatustyyliltään selvästi eniten auktoritatiivisia. Tulosten perusteella äitien ja isien kasvatustyylit eivät selittäneet vanhempien kokemusta vauvan univaikeuksista tai vauvan unen kokonaismäärää. Sen sijaan äidin salliva kasvatustyyli selitti vauvan univaikeuksia kahdeksan kuukauden iässä, kun vauvan unta mitattiin tiettyjen unta kuvaavien kriteerien avulla. Lisäksi vanhempien välinen ilta- ja yöaikainen hoivavastuun jakautuminen muunsi äidin sallivan kasvatustyylin ja vauvan univaikeuksien välistä yhteyttä. Tulokset osoittivat, että äidin ollessa kasvatustyyliltään matalasti salliva ja isän osallistuessa vauvan ilta- ja yöaikaiseen hoivaan vauvoilla oli vähemmän univaikeuksia kuin tilanteissa, joissa äiti oli matalasti salliva ja yksin päävastuussa vauvan hoidosta. Sen sijaan äidin ollessa korkeasti salliva ja isän osallistuessa vauvan ilta- ja yöaikaiseen hoivaan oli vauvoilla enemmän univaikeuksia, kuin äidin ollessa korkeasti salliva ja yksin päävastuussa vauvan hoidosta.
Tutkimus tarkasteli vauvojen unta vanhempien kasvatustyylien näkökulmasta ja tarjoaa uutta tietoa kasvatuksen ja lapsen unen välisistä varhaisista yhteyksistä. Vaikuttaa siltä, että äidin sallivuus lisää riskiä vauvan univaikeuksille. Kasvatustyyliltään salliva äiti saattaa asettaa rajoja epäjohdonmukaisesti ja reagoida liian herkästi vauvan yöheräilyihin, mikä voi heikentää vauvan itsenäisen nukahtamisen taitoja. Tutkimuksessa saatuja tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi neuvoloissa annettaessa perheille tietoa ja ohjausta vauvan unesta sekä suunniteltaessa menetelmiä vauvojen univaikeuksien ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon.
Tämä tutkimus toteutettiin osana Lapsen uni ja terveys -tutkimushanketta. Tutkimuksen perusjoukkoon kuuluivat kaikki Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella 1.3.2011–12.2.2013 syntyneet lapset ja heidän vanhempansa. Tämän tutkimuksen aineisto muodostui 1230 kahdeksan kuukauden ikäisestä vauvasta ja heidän vanhemmistaan. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, joissa kartoitettiin vauvan uneen liittyviä tekijöitä, äitien ja isien kasvatustyylejä sekä vanhempien välistä vastuunjakoa vauvan ilta- ja yöaikaisessa hoidossa. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Spearmanin korrelaatiokertoimien, ristiintaulukoinnin ja ?²-riippumattomuustestien, lineaarisen regressioanalyysin sekä binaarisen logistisen regressioanalyysin avulla.
Vanhemmista runsas kolmannes koki vauvallansa olevan univaikeuksia kahdeksan kuukauden iässä, mutta suurimmassa osassa perheitä univaikeudet arvioitiin lieviksi. Äidit ja isät olivat kasvatustyyliltään selvästi eniten auktoritatiivisia. Tulosten perusteella äitien ja isien kasvatustyylit eivät selittäneet vanhempien kokemusta vauvan univaikeuksista tai vauvan unen kokonaismäärää. Sen sijaan äidin salliva kasvatustyyli selitti vauvan univaikeuksia kahdeksan kuukauden iässä, kun vauvan unta mitattiin tiettyjen unta kuvaavien kriteerien avulla. Lisäksi vanhempien välinen ilta- ja yöaikainen hoivavastuun jakautuminen muunsi äidin sallivan kasvatustyylin ja vauvan univaikeuksien välistä yhteyttä. Tulokset osoittivat, että äidin ollessa kasvatustyyliltään matalasti salliva ja isän osallistuessa vauvan ilta- ja yöaikaiseen hoivaan vauvoilla oli vähemmän univaikeuksia kuin tilanteissa, joissa äiti oli matalasti salliva ja yksin päävastuussa vauvan hoidosta. Sen sijaan äidin ollessa korkeasti salliva ja isän osallistuessa vauvan ilta- ja yöaikaiseen hoivaan oli vauvoilla enemmän univaikeuksia, kuin äidin ollessa korkeasti salliva ja yksin päävastuussa vauvan hoidosta.
Tutkimus tarkasteli vauvojen unta vanhempien kasvatustyylien näkökulmasta ja tarjoaa uutta tietoa kasvatuksen ja lapsen unen välisistä varhaisista yhteyksistä. Vaikuttaa siltä, että äidin sallivuus lisää riskiä vauvan univaikeuksille. Kasvatustyyliltään salliva äiti saattaa asettaa rajoja epäjohdonmukaisesti ja reagoida liian herkästi vauvan yöheräilyihin, mikä voi heikentää vauvan itsenäisen nukahtamisen taitoja. Tutkimuksessa saatuja tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi neuvoloissa annettaessa perheille tietoa ja ohjausta vauvan unesta sekä suunniteltaessa menetelmiä vauvojen univaikeuksien ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon.