Yhteisö vailla tarkoitusta : Jean-Luc Nancyn ja Georges Bataillen ajattelujen käsitteelliset yhtymäkohdat

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee ranskalaisen filosofin Jean-Luc Nancyn (s.1940) ja ranskalaisen kirjailijan, sosiologin ja ajattelijan Georges Bataillen (1897–1962) ajattelujen välistä suhdetta. Aion osoittaa, että Nancyn yhteisökäsityksen ja siihen erottamattomasti liittyvän singulaarisen pluraalisen olemisen käsitteen eräät juuret ovat Bataillen ajattelussa ja erityisesti hänen käsitteissään sisäinen kokemus, suvereenisuus, tuottamaton toiminta ja kommunikaatio. Väitän myös, että Nancy hahmottelee Bataillen ajattelusta kaavoja, jotka hänen mukaansa luonnehtivat länsimaista ajattelua ylipäätään, ja näyttää kuinka Bataille vie nämä kaavat äärimmilleen – aina siihen pisteeseen asti, missä ne paljastavat oman ristiriitaisuutensa ja mielettömyytensä. Nämä kaavat nimeän tutkielmassani subjekti / fuusio -kaavaksi ja dialektiseksi kaavaksi. Näytän että Nancyn filosofia pyrkii pääsemään ulos näistä kaavoista yrittäen ratkaista niitä ristiriitoja ja ongelmakohtia, joihin Bataillen ajattelu päätyy. Tulen siis hahmottelemaan Bataillen ajattelusta ne kohdat, joissa se jää umpikujaan ja joissa Nancy astuu mukaan kuvioon luomalla uudet käsitteet ja uuden ajattelun logiikan, jotka murtavat tämän umpikujan.

Tutkielmani tutkimuskysymys on: Miten Jean-Luc Nancyn singulaarisen pluraalisen olemisen käsite ja yhteisökäsitys suhteutuvat Georges Bataillen käsitteisiin sisäinen kokemus, suvereenisuus, tuottamaton toiminta ja kommunikaatio – ja miten Nancyn rikkoo Bataillen käsitteisiin nojaten kaksi länsimaisen ajattelun kaavaa: subjekti / fuusio -kaavan ja dialektisen kaavan?

Aloitan tutkielman kohdistamalla tarkasteluni yhteisön kysymykseen. Luvussa 1 käsittelen sitä, millainen käsitys Nancyn mukaan länsimaisella ajattelulla on perinteisesti ollut yhteisöstä. Hahmottelen skeeman ”eristäytynyt subjekti vs. subjektien yhteenliittymä”, jota länsimainen yhteisöajattelu ei Nancyn mukaan onnistu ohittamaan. Luvussa 2 tarkastelen 1930-luvun Bataillen ajatuksia yhteisöstä ja näytän, kuinka ne johtavat ”eristäytynyt subjekti vs. subjektien yhteenliittymä” -skeeman äärimmäiseen pisteeseen, jossa paljastuu, että tälle skeemalle ei voi perustaa yhteisöajattelua. Luvussa 3 keskityn siihen, miten Nancy kehittelee uuden tavan ajatella yhteisöä – tavan, joka välttää perinteisestä yhteisöajattelusta nousevat ongelmat. Tässä luvussa myös näytetään, miten Nancyn yhteisökäsitys liittyy erottamattomasti Nancyn käsitykseen olemisesta singulaarisena pluraalisena. Luvussa 4 pureudutaan Bataillen käsitteisiin sisäinen kokemus, tuottamaton toiminta, suvereenisuus ja kommunikaatio ja näytetään, kuinka ne suhtautuvat Nancyn yhteisökäsitykseen ja singulaarisen pluraalisen olemisen käsitteeseen. Väitän että Nancy käyttää Bataillen käsitteitä oman ajattelunsa työkaluina osoittaen niiden ongelmakohdat ja rakentaen näiden kohtien paikalle omat käsitteensä. Lisäksi luvun lopussa hahmotellaan Bataillen uhrauksen käsitteeseen nojaten dialektinen kaava ja tarkastellaan, miten Nancy yrittää purkaa tämän kaavan omassa filosofiassaan.