Vastarinnan politiikka: NIMBY-konflikti maankäytön suunnittelun haasteena
Rauhala, Marianna (2018)
2018
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806192040
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806192040
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee maankäytön suunnittelulle haasteita luoneita NIMBY-konflikteja Nokian Luhtatien tapausesimerkin avulla. NIMBY-konfliktien ongelmana on, että ne hidastavat kaavoitustyötä, mutta niiden ratkaiseminen on haasteellista. Konflikteissa asukkaat nähdään usein itsekkäinä oman reviirinsä puolustajina, jolloin konfliktin aiheuttaneiden todellisten syiden selvittäminen voi jäädä asukkaiden tuomitsemisen varjoon.
Tässä tutkimuksessa on lähestytty tätä problematiikkaa Luhtatiestä tehdyn tiheän kuvauksen kautta. Tutkimuksessa on selvitetty, miten kaupungin tekemä maavuokrasopimus sosiaalialalla toimivan yrityksen kanssa aiheutti konfliktitilanteen. Tutkimuksessa on selvitetty konfliktia kiihdyttäneitä ja sitä ylläpitäneitä tekijöitä, ja tätä kautta pyritty selvittämään konfliktin keskeisimmät kiistakysymykset.
Tutkimuksen aineisto koostuu tapauksen tiimoilta kertyneestä asiakirja-aineistosta, lehti- ja mielipidekirjoituksista sekä viidestä osallishaastattelusta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on katsaus maankäytön suunnittelun pääpiirteisiin sekä perehtyminen maankäytön konfliktien tutkimukseen ja NIMBY-kiistoista käytävään tieteelliseen keskusteluun.
Tutkimuksen päätuloksena on, että maankäyttökonflikteille ominaiseen tapaan suurin ristiriita muodostui asukkaiden ja suunnittelijan välille. Tämä johtuu esimerkiksi osapuolten erilaisista näkemyksistä siitä, millä tavoin ja missä vaiheessa suunnittelua asukkaat tulisi huomioida. Ristiriitatilanteeseen liittyy myös osapuolten välisen kielen kohtaamattomuus sekä suunnittelijan vallan haastaminen. NIMBY on lopulta vain yksi konfliktia kiihdyttäneistä tekijöistä.
Loppupäätelmänä voidaan todeta, että maankäytön suunnittelussa on edelleen haasteita kohdata oman elinympäristönsä muutoksesta huolestuneita asukkaita. NIMBY-konflikteissa ollaan loppujen lopuksi samanlaisten kysymysten äärellä kuin maankäytön suunnittelussa yleisestikin: kenellä on oikeus osallistua päätöksentekoon ja millainen vaikuttaminen sekä osallistuminen on suunnittelun kannalta hyväksyttävää? Maankäytön suunnittelussa olisikin pyrittävä kehittämään sellaisia käytäntöjä ja toimintamalleja, joiden kautta asukkaat pystyisivät aiempaa paremmin esittämään huolensa ja kehittämisehdotuksensa sekä kokisivat tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi.
Tässä tutkimuksessa on lähestytty tätä problematiikkaa Luhtatiestä tehdyn tiheän kuvauksen kautta. Tutkimuksessa on selvitetty, miten kaupungin tekemä maavuokrasopimus sosiaalialalla toimivan yrityksen kanssa aiheutti konfliktitilanteen. Tutkimuksessa on selvitetty konfliktia kiihdyttäneitä ja sitä ylläpitäneitä tekijöitä, ja tätä kautta pyritty selvittämään konfliktin keskeisimmät kiistakysymykset.
Tutkimuksen aineisto koostuu tapauksen tiimoilta kertyneestä asiakirja-aineistosta, lehti- ja mielipidekirjoituksista sekä viidestä osallishaastattelusta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on katsaus maankäytön suunnittelun pääpiirteisiin sekä perehtyminen maankäytön konfliktien tutkimukseen ja NIMBY-kiistoista käytävään tieteelliseen keskusteluun.
Tutkimuksen päätuloksena on, että maankäyttökonflikteille ominaiseen tapaan suurin ristiriita muodostui asukkaiden ja suunnittelijan välille. Tämä johtuu esimerkiksi osapuolten erilaisista näkemyksistä siitä, millä tavoin ja missä vaiheessa suunnittelua asukkaat tulisi huomioida. Ristiriitatilanteeseen liittyy myös osapuolten välisen kielen kohtaamattomuus sekä suunnittelijan vallan haastaminen. NIMBY on lopulta vain yksi konfliktia kiihdyttäneistä tekijöistä.
Loppupäätelmänä voidaan todeta, että maankäytön suunnittelussa on edelleen haasteita kohdata oman elinympäristönsä muutoksesta huolestuneita asukkaita. NIMBY-konflikteissa ollaan loppujen lopuksi samanlaisten kysymysten äärellä kuin maankäytön suunnittelussa yleisestikin: kenellä on oikeus osallistua päätöksentekoon ja millainen vaikuttaminen sekä osallistuminen on suunnittelun kannalta hyväksyttävää? Maankäytön suunnittelussa olisikin pyrittävä kehittämään sellaisia käytäntöjä ja toimintamalleja, joiden kautta asukkaat pystyisivät aiempaa paremmin esittämään huolensa ja kehittämisehdotuksensa sekä kokisivat tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi.