Kannustin vai kannustinloukku? : Tarkastelussa yleisen asumistuen ansiotulovähennys

Abstract

Suomessa on korkea työttömyysaste eikä etuusjärjestelmä ei ole kovin kannustava työntekoa kohtaan. Tilanteeseen haetaan ratkaisua aktiivisella työvoimapolitiikalla, jolla olisi parempi vaikutta-vuus. On tutkittu, että pelkällä etuuksien tason nostolla ei saavuteta vaikuttavuutta. Suomen sosiaaliturvaa on sanottu passivoivaksi ja vastikkeettomaksi. Tutkielmassani tarkastelen näitä aktiivi-sen työvoimapolitiikan haasteita yleisen ansiotulovähennyksen näkökulmasta. Aiheeni liittyy myös laajempaan keskusteluun sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta, joka on viime aikoina noussut ajankohtaiseksi aiheeksi.

Pro gradu - tutkielmassani käsittelen ansiotulovähennystä pääosin aktiivisen työvoimapolitiikan näkökulmasta. Työvoimapolitiikkaa ei voida kuitenkaan käsitellä täysin irrallisena muusta sosiaalipolitiikasta asumistuen ansiotulovähennyksen yhteydessä. Siispä haen tutkimuksellani vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Millaisia yhteiskuntapoliittisia tavoitteita yleisen asumistuen ansio-tulovähennykselle asetettiin ja mitä lainuudistuksen vaikutuksista voidaan todeta tähän mennessä tehdyn tutkimuksen ja analyysin valossa. Tutkielmani on kvalitatiivinen, mutta käytän myös kvantitatiivista aineistoa analyysini tukena. Aineistona toimivat yleisen asumistuen lakiuudistuksen valmisteluasiakirjat sekä asumistuen tilastotiedot vuosilta 2014 ja 2015. Aineiston olen analysoinut sisällönanalyysillä, jonka avulla tulen kytkemään tulokset myös laajempaan kontekstiin, esimerkiksi yhteiskunnalliseen ajankohtaiseen keskusteluun.

Asumistuen ansiotulovähennys - uudistuksella tavoiteltiin lainsäädännön selkiyttämistä ja yksinkertaistamista mahdollisimman kustannusneutraalisti. Uudistuksella toivottiin myös saatavan sovitettua asumistuki yhteen muiden rinnakkaisetuuksien kanssa. Kannustavuusteema nousi myös vahvana esiin; uudistuksella haettiin joidenkin kannustinloukkujen purkamista ja työnteon kannustavuuden lisäämistä. Uudistuksen toteuttamisessa kustannusneutraalisti ei ole onnistuttu, ja kannustavuustavoitteessa on onnistuttu osittain. Uudistuksen toimeenpano on myös aiheuttanut uudenlaisia tilanteita esimerkiksi työsuhteen päättyessä, kun etuudensaajien taloudellinen tilanne on saattanut huonontua entisestään. Lainsäädännön selkeytymistä on tällä hetkellä hankala arvioi-da. Lainsäädännössä on edelleen byrokratiaa ja monimutkaisuutta. Lisäksi tutkimukseni toi esiin etuuksien yhteensovittamiseen liittyvät ongelmat, kuten voidaanko yhtä etuutta uudistamalla saavuttaa laajempia sosiaaliturvajärjestelmälle asetettuja tavoitteita. Asumistuki linkittyy vahvasti toimeentulotukeen, jolla katetaan jo nyt monesti jäljelle jäävät asumiskustannukset. Uudistamalla yhtä etuutta saatetaan kasvattaa menoja toisen etuuden kohdalla.