Kohti yhteistä tietoa ja sen jakamista : kollektiivisen asiantuntijuuden kehittyminen ja hyödyntäminen lastensuojelun avohuollon uudessa tiimissä

Abstract

Tässä toimintatutkimuksella toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin, miten kollektiivista asiantuntijuutta voidaan hyödyntää ja kehittää lastensuojelun avohuoltoon perustetussa uudessa tiimissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä koko kaupungin lastensuojelun avohuoltoa että yhden alueen lastensuojelun kahta uutta tiimiä. Uudet tiimit muodostuivat kahden eri työmuodon työntekijöistä ja heidän esimiehistään. Tiimien toiminnan kehittäminen aloitettiin toukokuussa ja ensimmäinen arviointi kehittämisprosessista tehtiin joulukuussa.

Asiantuntijuuden ja osaamisen kollektiivinen hyödyntäminen ja kehittäminen uudessa tiimissä edellyttää, että tiimi pystyy yhteiseen tiedon muodostukseen ja dialogiseen vuorovaikutukseen. Tämän pohjalta keskeisiksi käsitteiksi muodostuivat asiantuntijuuden yksilölliset ja yhteisölliset ulottuvuudet, asiantuntijuuden kehitysvaiheet ja kollektiivinen asiantuntijuus. Asiantuntijuuden lisäksi tarkasteltiin yhteistä tiedon muodostusta vuorovaikutuksen, dialogin ja tiimin muodostumisen kautta.

Kehittämisprosessin aikana toimintaa kehitettiin kolmella tasolla. Ensimmäisen tason muodostivat alueen esimiesten vetämät kehittämispäivät ja tiimikokoukset. Toinen tason käsitti tutkijan vetämät työpajat. Kolmannen taso muodosti palvelukokonaisuuden päällikön johdolla tehty laajempi kehittäminen. Tutkimuksen aineiston muodostivat näillä tasoilla toteutetut kyselyt, ryhmätöiden tuotokset ja havainnoinnit. Moninaisen aineiston yhdistäminen tehtiin käyttäen analysointimenetelmänä kertovan muutoselonteon menetelmää, joka mahdollisti kehittämisprosessin ja tapahtuneen muutoksen kuvaamisen.

Muutokseen vaikutti eniten se, että osa työntekijöistä koki kehittämisen tavoitteen olleen epäselvä koko prosessin ajan. Tämän vuoksi kehittämiseen ei täysin sitouduttu. Sitoutumattomuudesta huolimatta työntekijät osallistuivat hyvin työpajoihin ja niissä käytyihin keskusteluihin, joihin esimiehet olivat järjestäneet kaikille mahdollisuuden osallistua. Keskustelut mahdollistivat Oman tehtäväkuvan ja roolin avaamisen toisille sekä tiedon saannin toisten tehtävistä ja roolista suhteessa omaan työhön. Näin päästiin muodostamaan yhteistä ymmärrystä uudessa tiimissä toimimisesta. Esimiesten rooli uudessa tiimissä koettiin epäselväksi ja sen avaaminen tarpeelliseksi. Kehittämisprosessin loppuvaiheessa saatiin tieto yhteisiin toimitiloihin siirtymisestä. Tämän uskottiin tuovan enemmän mahdollisuuksia dialogiin ja yhdessä toimimiseen sekä oman ja tiimin kollektiivisen asiantuntijuuden hyödyntämiseen ja kehittämiseen.

Aineiston pohjalta näyttä siltä, että työpajatyöskentelyn vaikutuksena oli enemmän kollektiivisen asiantuntijuuden kehittämistä estävien tekijöiden esille nostaminen ja suunnitelman luominen seuraavalle kehittämissyklille, kuin osaamisen kehittyminen sinänsä. Tutkimuksen lyhyt aikajakso mahdollisti vain yhden toimintatutkimuksen syklin toteuttamisen. Aikaa olisi tarvittu enemmän esimerkiksi työpajoissa sovittujen asioiden käyttöönottoon arjessa ja niiden toimivuuden arviointiin. Muutosprosessi synnytti tarpeen mallintaa toimintatutkimusta hyödyntävä kehittämisen malli, jossa kaikilla on mahdollisuus osallistua yhteiseen keskusteluun ja kehittämiseen. Tämän kehittämistoiminnan kautta muodostetaan yhteistä tietoa, toimitaan yhdessä, opitaan toinen toisilta ja luodaan uusia toimintatapoja.