Elämänkaaren mittainen polku ohjaajuuteen : Arkilähtöisen asiantuntijuuden edellytykset ja ominaispiirteet

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvata sosiaalipedagogisesti suuntautuneen ohjaustyön erityispiirteitä ja ohjaustyön asiantuntijuuden kehittymistä. Tavoitteena oli saada tietoa arkilähtöisen ohjaustyön ammatillisen kasvuprosessin etenemisestä sekä vuorovaikutuksellisen ohjaustyön ydinkompetensseista. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi kokonaisvaltaista ohjaustyötä tekevien työntekijöiden työssäjaksamisen kokemuksia sekä heidän työn tulevaisuutta koskevia ajatuksiaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui sivistyksellisen kasvatusajattelun, sosiaalipedagogisen ajattelun sekä uuden työn teoretisointien pohjalle. Tämän laadullisen tutkimuksen aineiston keruussa on hyödynnetty kolmea eri menetelmää: Kirjallista aineistoa, puolistrukturoitua teemahaastattelua ja haastattelujen rinnalla elämänjanapiirroksia. Haastattelut toteutettiin tutkimuksen kohderyhmäksi valituille neljälle Aspa Palvelut Oy:n päivätoiminnan ohjaajaalle ja neljälle harjoittelijalle, joista lähes kaikki olivat toimineet Tampereella sijaitsevassa Aspa-koti Metsätuvassa. Yksi haastatelluista oli työskennellyt vastaavanlaisessa päivätoimintayksikössä Helsingissä. Aspa Palvelut Oy:n päivätoimintayksiköt tarjoavat vammaispalvelulain mukaista päivätoimintaa työikäisille ihmisille, joilla on aivovamma tai muusta neurologisesta syystä johtuva samankaltainen oireisto ja ohjauksen tarve. Tutkimustulosten mukaan sosiaalipedagogisesti suuntautuneen ohjaustyön asiantuntijuutta rakennetaan elämänpituisessa oppimisprosessissa, missä yksilö ammentaa osaamistaan monipuolisesti merkitykselliseksi kokemistaan elämäntapahtumista. Ohjaustyön asiantuntijuuteen kasvamisessa erityisen merkittävinä tapahtumina näyttäytyivät elämänkulun ennakoimattomat kriisit ja käännekohdat. Ohjaustyön ja kokonaisvaltaisen arjen uuden asiantuntijan ydinkompetensseja erottui aineistosta neljä: ammatillinen ohjaussuhde, dialoginen ohjausote, ammatillinen tunnetyö ja reflektiivinen työote. Arkilähtöisen ohjaustyön lähtökohtana on ammatillinen ohjaussuhde, missä ohjaajan on kyettävä tasapainoilemaan roolien mukaisen ja vastuullisen institutionaalisen sekä toisaalta hyvin henkilökohtaisenkin vuorovaikutussuhteen välillä. Traumaattisen elämäntilanteen jälkeisen kasvun tukeminen edellyttää dialogista ja kunnioittavaa ohjausotetta, missä ohjaaja voi hyödyntää omia kriisien ja kohtaamisen kokemuksiaan vuorovaikutussuhteen toisen osapuolen arjen ja elämismaailman ymmärtämisessä. Ohjaustyö on tunnetyötä, missä ohjaaja ammatillisessa roolissaan pyrkii säätelemään tunteiden ilmaisuaan. Ohjaustyön ammatillisena käytäntönä reflektiivisyys on välttämätöntä muun muassa työssä kehittymisen sekä työhyvinvoinnin tukemisen kannalta. Tulosten perusteella työn ja muun elämän yhdistäminen onnistuu työhyvinvointia tukevien yksilöllisten voimavarojen avulla. Erityisesti työn merkityksellisyyden ja mielekkyyden kokemus sekä erilaiset työn vastapainot tukevat työssä jaksamista. Arkilähtöiselle ja sosiaalipedagogisesti suuntautuneelle ohjaustyölle on yhteiskunnassa kasvavaa tarvetta. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä ja tietoa arkilähtöisen ohjaustyön ydinkompetensseista, jotka antavat valmiuksia traumaattisen elämäntapahtuman jälkeisen kasvun tukemiseen.