"Tarhantädistä" ihan oikeaksi professioksi : toimijuuden tulkinnat analyysin kohteena
Pajunen, Riitta (2018)
2018
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806152018
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806152018
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten ja millaista varhaiskasvatuksen ideaalitoimijuutta tutkimusaineistona olevien Lastentarhanlehtien pääkirjoituksissa tuotetaan. Tutkimuksellinen mielenkiinto kohdistui myös sukupuolen ja ideaalitoimijuuden väliseen suhteeseen. Tutkimuksen lähtökohtana oli kokemuksellinen hypoteesi olemassa olevasta päiväkodin ideaalityypistä, sukupuolittuneesta hoivaajanaisesta, ”tarhantädistä”, jonka toimijuus on samalla tehokkuustavoitteiden normittamaa.
Tutkimusaineistoksi valikoitui Lastentarha-lehtien pääkirjoitukset vuosilta 2010-2015 varhaiskasvatuksen ajankohtaisten keskustelujen ja lakimuutosten perusteella. Tutkimus on aikalaisanalyysi toimijuusdiskursseista, joita noiden vuosien aikana tuotettiin. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastausta peilaamalla teoriasta ja kokemuksellisuudesta muodostettua kapeaa historiallistavaa viitekehystä, esiymmärrystä, tutkimusaineiston uusiin sisältöihin.
Tutkimustuloksina havaittiin Lastentarhanopettajaliiton tietoisuus varhaiskasvatuksen heikosta yhteiskunnallisesta arvostuksesta, joka vahvistaa tarhantädin hypoteesin kokemuksellista todellisuutta. Tutkimustulosten mukaan ideaalitoimijuus on yhteiskunnallista vaikuttavuutta, johtamiskompetenssia, lasten edun ja työntekijöiden hyvinvoinnin puolesta. Lasten etu on tasa-arvoisia mahdollisuuksia pedagogisesti laadukkaisiin varhaiskasvatuksen palveluihin, lapsivaikutusten yhteiskunnallista arvioitavuutta, opinpolun saumattomuutta sekä arjen osallisuutta. Lasten etu on myös työntekijöiden etu, koska varhaiskasvatuksen arvostus parantaa samalla työntekijöiden hyvinvointia.
Tutkimustulosten perusteella käynnissä on varhaiskasvatuksen organisaatiouudistus sekä luokkataistelunveroinen professionaalistumiskamppailu tavoitteenaan varhaiskasvatuksen yhteiskunnallinen arvonanto. Tähän pyritään kaikkien opettajien yhtenäisen palkkausjärjestelmän toiveilla, parantamalla työskentelyolosuhteita sekä huolehtimalla riittävästä lastentarhanopettajien määrästä yliopistojen koulutuspaikkoja lisäämällä. Varhaiskasvatuksen professionaalista luonnetta korostetaan puhumalla laadukkaasta pedagogiikasta, arvioinnin tärkeydestä, ammattijohtajuudesta, pedagogisesta asiantuntijuudesta, koulutuksesta, tehtäväkuvien selkeyttämisestä ja varhaiskasvatuksen määrittämisen tarpeesta. Tutkimustuloksissa hoiva ja moniammatillisuus marginalisoidaan. Hoiva näyttäytyy ainoastaan toiveina pienemmistä lapsiryhmistä. Naistyypillisestä hoivatoimijuudesta halutaan erottautua professionaalisuutta korostavilla tavoitteilla.
Tutkimusaineistoksi valikoitui Lastentarha-lehtien pääkirjoitukset vuosilta 2010-2015 varhaiskasvatuksen ajankohtaisten keskustelujen ja lakimuutosten perusteella. Tutkimus on aikalaisanalyysi toimijuusdiskursseista, joita noiden vuosien aikana tuotettiin. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastausta peilaamalla teoriasta ja kokemuksellisuudesta muodostettua kapeaa historiallistavaa viitekehystä, esiymmärrystä, tutkimusaineiston uusiin sisältöihin.
Tutkimustuloksina havaittiin Lastentarhanopettajaliiton tietoisuus varhaiskasvatuksen heikosta yhteiskunnallisesta arvostuksesta, joka vahvistaa tarhantädin hypoteesin kokemuksellista todellisuutta. Tutkimustulosten mukaan ideaalitoimijuus on yhteiskunnallista vaikuttavuutta, johtamiskompetenssia, lasten edun ja työntekijöiden hyvinvoinnin puolesta. Lasten etu on tasa-arvoisia mahdollisuuksia pedagogisesti laadukkaisiin varhaiskasvatuksen palveluihin, lapsivaikutusten yhteiskunnallista arvioitavuutta, opinpolun saumattomuutta sekä arjen osallisuutta. Lasten etu on myös työntekijöiden etu, koska varhaiskasvatuksen arvostus parantaa samalla työntekijöiden hyvinvointia.
Tutkimustulosten perusteella käynnissä on varhaiskasvatuksen organisaatiouudistus sekä luokkataistelunveroinen professionaalistumiskamppailu tavoitteenaan varhaiskasvatuksen yhteiskunnallinen arvonanto. Tähän pyritään kaikkien opettajien yhtenäisen palkkausjärjestelmän toiveilla, parantamalla työskentelyolosuhteita sekä huolehtimalla riittävästä lastentarhanopettajien määrästä yliopistojen koulutuspaikkoja lisäämällä. Varhaiskasvatuksen professionaalista luonnetta korostetaan puhumalla laadukkaasta pedagogiikasta, arvioinnin tärkeydestä, ammattijohtajuudesta, pedagogisesta asiantuntijuudesta, koulutuksesta, tehtäväkuvien selkeyttämisestä ja varhaiskasvatuksen määrittämisen tarpeesta. Tutkimustuloksissa hoiva ja moniammatillisuus marginalisoidaan. Hoiva näyttäytyy ainoastaan toiveina pienemmistä lapsiryhmistä. Naistyypillisestä hoivatoimijuudesta halutaan erottautua professionaalisuutta korostavilla tavoitteilla.