Maahanmuuttajavanhempien kokemuksia lasten kasvattamisesta Suomessa
Partanen, Kaisa (2018)
Partanen, Kaisa
2018
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806152015
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806152015
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maahanmuuttajavanhempien kokemuksia lasten kasvattamisesta Suomessa. Tutkimuksessa tutkittiin maahanmuuttajavanhempia, jotka olivat muuttaneet Suomeen jostain muusta maasta vasta aikuisiällä, jotta vanhempien omat kokemukset kasvatettavana olemisesta olivat jostain muusta ympäristöstä kuin Suomesta. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jonka aineistona käytettiin maahanmuuttajavanhempien kirjoittamia tekstejä sekä haastatteluja. Yhteensä viisi maahanmuuttajavanhempaa kirjoitti vapaamuotoisen kertomuksen kokemuksistaan lasten kasvattamisesta Suomessa. Tutkimusta varten haastateltiin lisäksi kolmea Suomeen muualta muuttanutta vanhempaa. Sekä kertomusten että haastatteluiden tarkoituksena oli selvittää vanhempien omia kokemuksia ja ajatuksia lasten kasvattamisesta Suomessa sekä sitä, miten heidän oma kulttuurinen taustansa näkyy lasten kasvatuksessa.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimivat eri tutkijoiden näkemykset maahanmuuttajuudesta, kulttuurista, kasvatuksesta ja vanhemmuudesta. Tärkeimpiä lähtökohtia oli esimerkiksi Stuart Hallin näkemys kulttuureista huokoisina ja rajoiltaan epäselvinä, joita yksilöt ilmaisevat kukin omalla tavallaan. Lisäksi tutkimuksessa nojattiin paljon Anne Alitolppa-Niitamon ja Ismo Söderlingin teksteihin ja tutkimukseen maahanmuuttajuudesta ja vanhemmuudesta. Tutkimus oli fenomenologinen tutkimus ja siinä haluttiin antaa tutkimuksen informanttien mahdollisimman laajasti ja vapaasti kertoa kokemuksistaan ilman teorialähtöisen lähestymistavan sitovuutta. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja hyödyntäen Michael Crottyn muotoilemaa fenomenologisen tutkimuksen askelmamallia. Analyysin tarkoituksena oli antaa ääni maahanmuuttajavanhempien omille kokemuksille, näkemyksille ja ajatuksille lasten kasvatuksesta.
Tulosten mukaan maahanmuuttajavanhempien kasvatuksessa näkyy jossain määrin se, että he ovat itse kasvaneet muussa ympäristössä. Tutkimuskysymyksiin siitä, miten vanhempien synnyinmaan kulttuuriset piirteet näkyivät kasvatuksessa ja halusiko vanhempi välittää kulttuurisen taustansa piirteitä lapsilleen, nousi tutkimuksessa esille neljä tulosta; vanhemman oma kulttuurinen identiteetti, kielen merkitys, kulttuurin ja paikan yhteys sekä puolison vaikutus. Jos vanhempi koki edes jossain määrin omaavansa piirteitä synnyinmaansa kulttuurista tai kansallisuudesta omassa identiteetissään, halusi hän myös välittää tätä perintöä lapsilleen. Vanhempien oman äidinkielen puhuminen ja sen opettelun tärkeänä pitäminen nousi myös selkeästi esille lähes kaikilla informanteilla. Kulttuurin ja paikan yhteydestä on kirjoittanut muun muassa Stuart Hall ja hänen näkemyksensä vahvistuivat tässä tutkimuksessa, sillä useat vanhemmat kipuilivat kulttuurin kasvatuksen vaikeudesta ympäristössä, jossa näitä kulttuurisia seikkoja ei lasten elämään tuo kukaan muu kuin itse vanhempi. Myös puolison suhtautuminen kaksi- tai monikulttuuriseen kasvatukseen vaikutti vanhempien kokemuksiin lasten kasvattamisesta, sillä joidenkin informanttien puolisot olivat kyseenalaistaneet esimerkiksi toisen kielen puhumisen lapsille.
Maahanmuuttajavanhempien kasvatuksessa siis näkyi se, että he ovat itse kasvaneet toisessa ympäristössä kuin Suomessa. He eivät kuitenkaan suurimmaksi osaksi kokeneet asiaa minkäänlaisena ongelmana ja näkivät rikkautena, että lapset esimerkiksi oppivat jo pienestä pitäen puhumaan useaa kieltä. Vanhemmat kuitenkin tunsivat myös haikeutta ja jopa surua siitä, että heidän lapsensa eivät välttämättä koskaan tule ymmärtämään vanhempien synnyinmaan kulttuurisia yksityiskohtia aivan samalla tavalla kuin he itse, tuossa maassa kasvaneena. Vanhemmat suhtautuivat silti optimistisesti siihen, että lapset saavat tuon kulttuurin tilalle kenties jotain Suomesta.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimivat eri tutkijoiden näkemykset maahanmuuttajuudesta, kulttuurista, kasvatuksesta ja vanhemmuudesta. Tärkeimpiä lähtökohtia oli esimerkiksi Stuart Hallin näkemys kulttuureista huokoisina ja rajoiltaan epäselvinä, joita yksilöt ilmaisevat kukin omalla tavallaan. Lisäksi tutkimuksessa nojattiin paljon Anne Alitolppa-Niitamon ja Ismo Söderlingin teksteihin ja tutkimukseen maahanmuuttajuudesta ja vanhemmuudesta. Tutkimus oli fenomenologinen tutkimus ja siinä haluttiin antaa tutkimuksen informanttien mahdollisimman laajasti ja vapaasti kertoa kokemuksistaan ilman teorialähtöisen lähestymistavan sitovuutta. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja hyödyntäen Michael Crottyn muotoilemaa fenomenologisen tutkimuksen askelmamallia. Analyysin tarkoituksena oli antaa ääni maahanmuuttajavanhempien omille kokemuksille, näkemyksille ja ajatuksille lasten kasvatuksesta.
Tulosten mukaan maahanmuuttajavanhempien kasvatuksessa näkyy jossain määrin se, että he ovat itse kasvaneet muussa ympäristössä. Tutkimuskysymyksiin siitä, miten vanhempien synnyinmaan kulttuuriset piirteet näkyivät kasvatuksessa ja halusiko vanhempi välittää kulttuurisen taustansa piirteitä lapsilleen, nousi tutkimuksessa esille neljä tulosta; vanhemman oma kulttuurinen identiteetti, kielen merkitys, kulttuurin ja paikan yhteys sekä puolison vaikutus. Jos vanhempi koki edes jossain määrin omaavansa piirteitä synnyinmaansa kulttuurista tai kansallisuudesta omassa identiteetissään, halusi hän myös välittää tätä perintöä lapsilleen. Vanhempien oman äidinkielen puhuminen ja sen opettelun tärkeänä pitäminen nousi myös selkeästi esille lähes kaikilla informanteilla. Kulttuurin ja paikan yhteydestä on kirjoittanut muun muassa Stuart Hall ja hänen näkemyksensä vahvistuivat tässä tutkimuksessa, sillä useat vanhemmat kipuilivat kulttuurin kasvatuksen vaikeudesta ympäristössä, jossa näitä kulttuurisia seikkoja ei lasten elämään tuo kukaan muu kuin itse vanhempi. Myös puolison suhtautuminen kaksi- tai monikulttuuriseen kasvatukseen vaikutti vanhempien kokemuksiin lasten kasvattamisesta, sillä joidenkin informanttien puolisot olivat kyseenalaistaneet esimerkiksi toisen kielen puhumisen lapsille.
Maahanmuuttajavanhempien kasvatuksessa siis näkyi se, että he ovat itse kasvaneet toisessa ympäristössä kuin Suomessa. He eivät kuitenkaan suurimmaksi osaksi kokeneet asiaa minkäänlaisena ongelmana ja näkivät rikkautena, että lapset esimerkiksi oppivat jo pienestä pitäen puhumaan useaa kieltä. Vanhemmat kuitenkin tunsivat myös haikeutta ja jopa surua siitä, että heidän lapsensa eivät välttämättä koskaan tule ymmärtämään vanhempien synnyinmaan kulttuurisia yksityiskohtia aivan samalla tavalla kuin he itse, tuossa maassa kasvaneena. Vanhemmat suhtautuivat silti optimistisesti siihen, että lapset saavat tuon kulttuurin tilalle kenties jotain Suomesta.