Tulevaisuustaidot ja Open Badges -osaamismerkit : osaamismerkkien mahdollisuudet ja haasteet korkeakoulutuksessa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma muodostuu kasvatustieteiden tiedekunnan ohjeiden mukaisesta vertaisarviointiin hyväksytystä tutkimusartikkelista.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia tulevaisuustaitoja osaamismerkkien avulla voidaan tunnustaa ja millaisia perusteita tai esteitä merkkien hyödyntämiselle on löydettävissä muodollisessa koulutuksessa. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita tarinoissa nimetyistä tulevaisuustaidoista ja niiden sijoittumisesta P21-viitekehykseen ja toisaalta työelämän ja virallisten instituutioiden asettamiin vaatimuksiin. Lisäksi tulevaisuustaitomerkkien mahdollisuuksia ja haasteita peilattiin muun muassa osaamisperustaiseen opetussuunnitelmaan sekä aiempiin tutkimuksiin.

Tutkimusaineisto (n=49) kerättiin eläytymismenetelmää käyttäen. Tutkimukseen osallistui opiskelijoita ja opetushenkilökuntaa neljästä korkeakoulusta, joista kolme sijaitsi Suomessa ja yksi Irlannissa. Myönteisen tarinan kirjoittajat ohjattiin kirjoittamaan tarina, jossa pyydettiin sekä nimeämään tarvittavia tulevaisuustaitoja että kertomaan syitä, miksi osaamismerkit pitäisi ottaa käyttöön. Kriittisen tarinan kirjoittajat ohjattiin pohtimaan miksi tulevaisuustaitoja ei tulisi arvioida osaamismerkein.

Tarinoiden pohjalta tulevaisuustaitomerkit analysoitiin hyödyntäen P21-viitekehystä, jonka kautta muodostettiin yleiskuva halutuista osaamismerkeistä. Vastausten perusteella tehdyt havainnot ovat linjassa aiempien tulevaisuustaitojen merkitystä tarkastelleiden tutkimusten kanssa. Aineiston analyysin perustella oli tunnistettavissa kolme jännitteistä teemaa tulisiko korkeakouluopiskelijoiden tulevaisuustaitoja arvioida opintojen ohessa vai ei. Tulevaisuustaitojen osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen nähtiin arvokkaaksi ja osaamismerkit hyväksi keinoksi vahvistaa ja täydentää olemassa olevaa osaamista. Haasteena nähtiin kumuloituvan piilo-osaamisen tunnistamisen vaikeus, ja toisaalta tieteenalakohtaisen substanssiosaamisen ja tulevaisuustaitojen arvioinnin jännitteisyys. Tulevaisuustaitojen osaamismerkit nähtiin tarpeellisina ja hyödyllisinä työelämässä ja ne linkitettiinkin vahvasti työelämän vaatimuksiin. Toisaalta epäiltiin, etteivät työnantajat todellisuudessa ”mitään badgeja kysele” ja ne koettiin turhina. Erilaisten digitaalisten ratkaisujen nähtiin olevan keskiössä, kun opetusta suunnitellaan ja kehitetään, ja tässä yhteydessä digitaaliset osaamismerkit nähtiin yhtenä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen välineenä, joiden kautta myös opiskelijoiden digitaaliset taidot kehittyvät. Tulevaisuustaitomerkkejä pidettiin konkreettisena välineenä näyttää osaamista erityisesti työantajille, joille osaamisen todentaminen koettiin tällä hetkellä vaikeaksi.

Tässä tutkimuksessa ilmeni, että tulevaisuustaitomerkeille vaikuttaisi olevan tarvetta ja kysyntää, sillä niiden koettiin olevan osa tulevaisuuden asiantuntijan taitoarsenaalia, joka mahdollistaa monipuolisten työtehtävien tekemisen myös globaalisti. Tulevaisuustaidot itsessään ovat kuitenkin moniulotteinen ja kompleksinen taitovalikoima, joiden tarkempi määrittely, osaamisen arviointikriteereiden muodostaminen ja yleisemmin tulevaisuustaitojen paikka substanssiosaamisen rinnalla vaativat korkeakouluilta perusteellista diskurssia monella eri tasolla.