”Koulun tehtävänä on yhdistää, ei erottaa.” : Opettajien käsityksiä moninaisuuden kohtaamisen taitoja kehittävästä uskonnonopetuksesta
Kinnunen, Siiri (2018)
2018
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806081971
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806081971
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajien käsityksiä laadukkaasta uskonnonopetuksesta, joka kehittää moninaisuuden kohtaamisen taitoja. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena olivat opettajien käsitykset moninaisuuden kohtaamisen taitoja kehittävästä uskonnonopetuksessa.
Uskonnonopetuksen tehtävänä on antaa lapsille valmiuksia muuttuvassa ja moniarvoistuvassa yhteiskunnassa toimimiseen. Kasvava moninaisuus, muutokset uskonnollisella kentällä ja vahva sekularisaatio luovat haasteita ja kehityksen tarvetta uskonnonopetukselle. Yhteiskunnalla on koulujen kautta tehtävänä tukea lasta toimimaan moniarvoistuvassa yhteiskunnassa. Jotta lapsi voi kunnioittaa, ymmärtää ja kohdata moninaisuutta, on hänen saatava laadukasta uskonnonopetusta.
Tutkimus oli laadullinen ja siinä hyödynnettiin fenomenografista tutkimusotetta, jonka avulla pyrittiin kartoittamaan opettajien käsityksiä uskonnonopetuksesta, joka kehittää oppilaan moninaisuuden kohtaamisen taitoja. Fenomenografialla pyritään kartoittamaan tutkittavan ryhmän käsityksiä yksilöiden sijaan. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisesti eläytymismenetelmällä. Aineisto koostui 27 vastauksesta, jotka kerättiin sekä evankelisluterilaisen uskonnon että pienryhmäisten uskontojen aineen- ja luokanopettajilta ympäri Suomea. Aineisto analysoitiin fenomenografisella analyysimenetelmällä. Aineistoa analysoitiin sekä kokonaisuutena, että pienryhmäisten uskontojen opettajien ja evankelisluterilaisen uskonnon opettajien aineistoja erikseen analysoiden.
Vastauksista löytyi 612 ilmausta, joista teemoittelun ja kategorisoinnin jälkeen muodostui neljä pääkategoriaa: pedagogiset lähestymistavat, sisällöt, opettajan rooli ja erilaisuuden kohtaamisen tavoitteet. Pääkategorioiden alle keräsin kategorioita, jotka kuvaavat opettajien käsityksiä moninaisuuden kohtaamisen taitoja kehittävistä pedagogisista lähestymistavoista, sisällöistä, opettajan rooleista sekä erilaisuuden kohtaamisen tavoitteista. Jokaista kategoriaa kuvaa 2—6 teemaa, jotka on johdettu suoraan ilmauksista.
Pienryhmäisten uskontojen ja evankelisluterilaisen uskonnon opettajien aineiston yhteisen analyysin lisäksi analysoin aineistoja myös erikseen. Vastaajaryhmien väliltä ei löytynyt merkittäviä eroja. Pienryhmäisten uskontojen opettajat painottavat kuitenkin jonkin verran enemmän moninaisuuden kohtaamisen taitojen opettamisessa oppia uskontoa -lähestymistapaa (learn about religion), kun taas evankelisluterilaisen uskonnon opettajat painottavat oppia uskonnosta -lähestymistapaa (learn from religion). Lisäksi pienryhmäisten uskontojen opettajat näkivät selkeämmin erilaisuuden ja suvaitsevaisuuden kompleksisuuden, eivätkä pelkästään juhlineet erilaisuutta itseisarvona.
Opettajien yhteiset käsitykset laadukkaasta uskonnonopetuksesta, joka tukee moninaisuuden kohtaamisen taitoja, näyttävät tutkimuksen perusteella pohjautuvan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2014), postmoderneihin ja liberaaleihin ideaaleihin kohdata erilaisuutta sekä uskonnonopetuksen oppia uskontoa- (learn about religion) ja oppia uskonnosta – (learn from religion) lähestymistapoihin. Opettajien käsitykset täyttävät uskonnonopetuksen kansainväliset kriteerit. Tutkimus johti jatkotutkimusehdotukseen yhteisen katsomusaineen kehittämisestä ja aineen- ja luokanopettajien käsityserojen tutkimukseen.
Uskonnonopetuksen tehtävänä on antaa lapsille valmiuksia muuttuvassa ja moniarvoistuvassa yhteiskunnassa toimimiseen. Kasvava moninaisuus, muutokset uskonnollisella kentällä ja vahva sekularisaatio luovat haasteita ja kehityksen tarvetta uskonnonopetukselle. Yhteiskunnalla on koulujen kautta tehtävänä tukea lasta toimimaan moniarvoistuvassa yhteiskunnassa. Jotta lapsi voi kunnioittaa, ymmärtää ja kohdata moninaisuutta, on hänen saatava laadukasta uskonnonopetusta.
Tutkimus oli laadullinen ja siinä hyödynnettiin fenomenografista tutkimusotetta, jonka avulla pyrittiin kartoittamaan opettajien käsityksiä uskonnonopetuksesta, joka kehittää oppilaan moninaisuuden kohtaamisen taitoja. Fenomenografialla pyritään kartoittamaan tutkittavan ryhmän käsityksiä yksilöiden sijaan. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisesti eläytymismenetelmällä. Aineisto koostui 27 vastauksesta, jotka kerättiin sekä evankelisluterilaisen uskonnon että pienryhmäisten uskontojen aineen- ja luokanopettajilta ympäri Suomea. Aineisto analysoitiin fenomenografisella analyysimenetelmällä. Aineistoa analysoitiin sekä kokonaisuutena, että pienryhmäisten uskontojen opettajien ja evankelisluterilaisen uskonnon opettajien aineistoja erikseen analysoiden.
Vastauksista löytyi 612 ilmausta, joista teemoittelun ja kategorisoinnin jälkeen muodostui neljä pääkategoriaa: pedagogiset lähestymistavat, sisällöt, opettajan rooli ja erilaisuuden kohtaamisen tavoitteet. Pääkategorioiden alle keräsin kategorioita, jotka kuvaavat opettajien käsityksiä moninaisuuden kohtaamisen taitoja kehittävistä pedagogisista lähestymistavoista, sisällöistä, opettajan rooleista sekä erilaisuuden kohtaamisen tavoitteista. Jokaista kategoriaa kuvaa 2—6 teemaa, jotka on johdettu suoraan ilmauksista.
Pienryhmäisten uskontojen ja evankelisluterilaisen uskonnon opettajien aineiston yhteisen analyysin lisäksi analysoin aineistoja myös erikseen. Vastaajaryhmien väliltä ei löytynyt merkittäviä eroja. Pienryhmäisten uskontojen opettajat painottavat kuitenkin jonkin verran enemmän moninaisuuden kohtaamisen taitojen opettamisessa oppia uskontoa -lähestymistapaa (learn about religion), kun taas evankelisluterilaisen uskonnon opettajat painottavat oppia uskonnosta -lähestymistapaa (learn from religion). Lisäksi pienryhmäisten uskontojen opettajat näkivät selkeämmin erilaisuuden ja suvaitsevaisuuden kompleksisuuden, eivätkä pelkästään juhlineet erilaisuutta itseisarvona.
Opettajien yhteiset käsitykset laadukkaasta uskonnonopetuksesta, joka tukee moninaisuuden kohtaamisen taitoja, näyttävät tutkimuksen perusteella pohjautuvan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2014), postmoderneihin ja liberaaleihin ideaaleihin kohdata erilaisuutta sekä uskonnonopetuksen oppia uskontoa- (learn about religion) ja oppia uskonnosta – (learn from religion) lähestymistapoihin. Opettajien käsitykset täyttävät uskonnonopetuksen kansainväliset kriteerit. Tutkimus johti jatkotutkimusehdotukseen yhteisen katsomusaineen kehittämisestä ja aineen- ja luokanopettajien käsityserojen tutkimukseen.