Perustason gamma-aktivaatio autismikirjon häiriössä
Pihlajamaa, Sanna (2018)
Pihlajamaa, Sanna
2018
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806081969
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806081969
Tiivistelmä
Aivojen sähköisen aktivaation tutkiminen on viime vuosina ollut kasvavan kiinnostuksen kohteena autismikirjon häiriön tutkimuksessa. Erityistä kiinnostusta ovat herättäneet tutkimukset, joissa autistisilla lapsilla on havaittu tavanomaisesta poikkeavaa korkeataajuista gamma-aktivaatiota perustasossa. Poikkeavan gammataajuuden aktivaation uskotaan kertovan aivokuoren aktivaation epätasapainosta, jonka puolestaan on ajateltu liittyvän autismikirjolle ominaisiin vaikeuksiin sosioemotionaalisen tiedon käsittelyssä. Lisäksi on ehdotettu, että tällainen epätavanomainen gamma-aktivaatio saattaa toimia autismioireiden taustalla olevana biologisena tunnusmerkkinä. Tähänastisen tutkimuksen perusteella on kuitenkin vielä epäselvää, onko poikkeava gamma-aktivaatio erityisesti autismikirjolle ominainen piirre vai onko kyseessä mahdollisesti yleisempi kokonaiskehityksen viiveeseen liittyvä ilmiö. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, eroaako alle esikouluikäisten autististen lasten perustason gamma-aktivaatio voimakkuudeltaan tavanomaisesti kehittyneiden ja kehitysviiveisten lasten gamma-aktivaatiosta. Lisäksi pyrittiin selvittämään, onko autististen lasten perustason gamma-aktivaation voimakkuus yhteydessä autistisen käyttäytymisen vaikeusasteeseen, kun autistisen käyttäytymisen mittareina käytetään autismikirjon diagnostisia arviointimenetelmiä (ADOS-2 ja ADI-R). Tutkimus toteutettiin kokeellisella asetelmalla, jossa tutkittavien aivosähkökäyrää mitattiin samalla, kun he katsoivat tietokoneruudulta videota palikkatornia rakentavasta naishenkilöstä.
Tutkimuksessa havaittiin oletusten mukaisesti, että perustason gamma-aktivaatio oli voimakkaampaa autistisilla kuin tavanomaisesti kehittyneillä ja kehitysviiveisillä lapsilla. Lisäksi saatiin viitteellinen tulos, jonka mukaan perustason gamma-aktivaatio oli sitä voimakkaampaa, mitä vahvempaa autistinen käyttäytyminen oli. Tämä suuntaa antava yhteys havaittiin, kun autistisen käyttäytymisen vaikeusasteen mittarina käytettiin diagnostista asiantuntijahavainnointia (ADOS-2). Vanhempien diagnostisen haastattelun (ADI-R) avulla arvioidun autistisen käyttäytymisen vaikeusasteen ei puolestaan havaittu olevan yhteydessä gamma-aktivaation voimakkuuteen.
Tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että perustason gamma-aktivaatio on autismikirjossa tavanomaista voimakkaampaa. Lisäksi tulokset täydensivät aiempaa tutkimusnäyttöä antamalla tietoa perustason gamma-aktivaatiosta kehitysviiveen osalta. Koska autististen lasten gamma-aktivaation voimakkuus erosi sekä tavanomaisesti kehittyneiden että kehitysviiveisten lasten gamma-aktivaatiosta, tulokset tukevat ajatusta siitä, että epätavanomainen gamma-aktivaatio ei olisi ainoastaan kokonaiskehityksen viiveeseen liittyvä ilmiö, vaan autismikirjon häiriölle erityinen ominaisuus. Perustason gamma-aktivaation voimakkuuden ja autistisen käyttäytymisen vaikeusasteen välillä havaittu yhteys tukee ryhmäeroja koskevia tuloksia. Yhdessä tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siis siihen, että epätavanomainen perustason gamma-aktivaatio olisi erityisesti autistiseen käyttäytymiseen liittyvä piirre. Koska kyseessä on kuitenkin vasta ensimmäinen tutkimus, jossa on tarkasteltu kehitysviiveen merkitystä gamma-aktivaatiolle, lisätutkimus tulosten vahvistamiseksi on tarpeen. Parhaimmillaan jatkotutkimus voi tuoda arvokasta tietoa, jota voidaan tulevaisuudessa hyödyntää jopa autismikirjon diagnostiikassa.
Tutkimuksessa havaittiin oletusten mukaisesti, että perustason gamma-aktivaatio oli voimakkaampaa autistisilla kuin tavanomaisesti kehittyneillä ja kehitysviiveisillä lapsilla. Lisäksi saatiin viitteellinen tulos, jonka mukaan perustason gamma-aktivaatio oli sitä voimakkaampaa, mitä vahvempaa autistinen käyttäytyminen oli. Tämä suuntaa antava yhteys havaittiin, kun autistisen käyttäytymisen vaikeusasteen mittarina käytettiin diagnostista asiantuntijahavainnointia (ADOS-2). Vanhempien diagnostisen haastattelun (ADI-R) avulla arvioidun autistisen käyttäytymisen vaikeusasteen ei puolestaan havaittu olevan yhteydessä gamma-aktivaation voimakkuuteen.
Tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että perustason gamma-aktivaatio on autismikirjossa tavanomaista voimakkaampaa. Lisäksi tulokset täydensivät aiempaa tutkimusnäyttöä antamalla tietoa perustason gamma-aktivaatiosta kehitysviiveen osalta. Koska autististen lasten gamma-aktivaation voimakkuus erosi sekä tavanomaisesti kehittyneiden että kehitysviiveisten lasten gamma-aktivaatiosta, tulokset tukevat ajatusta siitä, että epätavanomainen gamma-aktivaatio ei olisi ainoastaan kokonaiskehityksen viiveeseen liittyvä ilmiö, vaan autismikirjon häiriölle erityinen ominaisuus. Perustason gamma-aktivaation voimakkuuden ja autistisen käyttäytymisen vaikeusasteen välillä havaittu yhteys tukee ryhmäeroja koskevia tuloksia. Yhdessä tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siis siihen, että epätavanomainen perustason gamma-aktivaatio olisi erityisesti autistiseen käyttäytymiseen liittyvä piirre. Koska kyseessä on kuitenkin vasta ensimmäinen tutkimus, jossa on tarkasteltu kehitysviiveen merkitystä gamma-aktivaatiolle, lisätutkimus tulosten vahvistamiseksi on tarpeen. Parhaimmillaan jatkotutkimus voi tuoda arvokasta tietoa, jota voidaan tulevaisuudessa hyödyntää jopa autismikirjon diagnostiikassa.