Pitääkö koulussa viihtyä? 1900-luvun kansakoulukokemuksista 2000-luvun kouluviihtyvyyteen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten suomalainen koulujärjestelmä on kehittynyt sadassa vuodessa ja miten sen kehitys on vaikuttanut kouluviihtyvyyteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin oppilaiden koulukokemuksia 1900-luvulla kansakoulussa ja peruskoululaisten kouluviihtyvyyttä 2000-luvulla. Useiden kansainvälisten tutkimusten mukaan suomalaiset oppilaat pärjäävät hyvin koulussa, mutta kouluviihtyvyys on laskussa. Kouluviihtyvyydellä on tutkimusten mukaan myönteinen vaikutus oppimistuloksiin ja jatkokoulutukseen hakeutumisessa. Koulussa viihtyvät oppilaat ovat tulevaisuuden voimavara. Tutkimuksen aineistona käytettiin Tampereen yliopiston kansanperinteen arkiston ääninauhoja kansakoulukokemuksista. Seitsemän nauhaa sisälsi kansakoulun oppilaiden haastatteluja ja kahdessa nauhassa haastateltiin kansakoulun entisiä opettajia. Ääninauhoilta etsittiin koulukokemuksia kansakoulusta ja seikkoja, jotka tekivät koulunkäynnistä mukavaa tai epämukavaa. Ääninauhat analysoitiin muistitietotutkimuksen ja suullisen historian menetelmillä. Ääninauhojen kansakoulukokemukset olivat hyvin myönteisiä ja niissä yhdistyi lasten halu käydä koulua. Toisena aineistona tutkimuksessa olivat Opettaja-lehden pääkirjoitukset vuosilta 2017–2018 maaliskuuhun asti. Pääkirjoituksia käsiteltiin diskurssianalyyttisesti ja 22 pääkirjoituksesta pyrittiin löytämään nykykoulua koskevia diskursseja kouluhyvinvoinnista. Pääkirjoituksista löytyi yhteensä neljä vahvaa diskurssia, joilla on vaikutus oppilaiden kokemaan kouluviihtyvyyteen vuonna 2018. Nämä diskurssit olivat: opettajien työssä jaksaminen, opettajien huoli oppilaiden koulussa jaksamisesta ja pärjäämisestä, koulutuksen budjettileikkaukset ja kampanjat ja projektit kouluviihtyvyyden parantamiseksi. Ääninauhoilta ja pääkirjoituksista saatu tulos oli, että toimia kouluviihtyvyyden parantamiseksi on pyritty Suomessa tekemään. Oppilaiden kouluviihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat koulukaverit, oma opettaja, kuuluminen porukkaan, välitunnit ja koulun retket. Aikaisempien tutkimusten mukaan kouluviihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat oppilaan ikä, sukupuoli, elämäntyyli, sosiaaliset suhteet koulussa, kuten luokkakaverit ja koulun henkilökunta, koulumenestys ja kodin sosioekonominen tausta. Pääkirjoituksista esiin noussut diskurssi opettajien väsyneisyydestä heijastuu tutkimusten mukaan kielteisesti oppilaisiin. Tutkimusten mukaan neljäsosa suomalaisista lapsista kärsii mielenterveydenhäiriöistä. Osa näistä voitaisiin välttää, jos opettajalla olisi aikaa kuunnella oppilaiden huolia ja yrittää puuttua niihin. Väsyneitä opettajia ja oppilaita on pyritty motivoimaan erilaisilla välitunti- ja liikuntahankkeilla. Liikunnalla on todettu positiiviset vaikutukset koulussa jaksamiseen ja pärjäämiseen. Liikunnan lisääminen koulupäiviin on lisännyt myönteistä kuvaa koulusta. Koulujärjestelmän muuttuminen sadassa vuodessa etuoikeutettujen lasten mahdollisuudesta kaikille lapsille pakolliseksi tasa-arvoiseksi peruskouluksi on tuottanut kuitenkin kouluun tyytymättömiä oppilaita. Miksi suomalaiset oppilaat eivät viihdy koulussa? Tässä tutkimuksessa pohditaan pitääkö koulussa viihtyä.