Oppilaiden ja opettajien näkökulmia tunnekasvatukseen : interventiotutkimus alakoulun kolmannella ja kuudennella luokalla

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alakoululuokissa toteutetusta tunnekasvatuksellisesta interventiosta esiin tulevia merkityksiä ja kokemuksia. Tutkimus sisältää kolme tutkimuskysymystä: ”Minkälaisia merkityksiä alakoulun oppilaat antavat tunnekasvatukselle intervention aikana?”, ”Minkälaisia merkityksiä alakoulun opettajat antavat tunnekasvatukselle intervention aikana?” ja ”Miten alakoululuokissa toteutettu tunnekasvatuksellinen interventio koetaan?”. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoutta tunnekasvatuksen vaikutuksesta ja tarpeesta alakoulussa.

Tunnekasvatus nousi tutkimuskohteeksi sen ajankohtaisuuden vuoksi. Uusimmassa, vuoden 2014 opetussuunnitelmassa painotetaan tunnetaitoja useissa osaamiskokonaisuuksissa ja tavoitteissa. Tunnekasvatus nähdään myös mahdollisena ehkäisykeinona lasten ja nuorten lisääntyneeseen pahoinvointiin.

Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa aineistonkeruussa käytettiin toiminnallisia menetelmiä. Aineisto analysoitiin kahden ensimmäisen tutkimusongelman kohdalla fenomenografisella analyysillä ja kolmannen ongelman kohdalla fenomenologisella teemoittelulla. Aineisto hankittiin lopputalvesta 2017 eräässä pirkanmaalaisessa alakoulussa. Aineisto koostui kahden luokanopettajan, 27 kolmasluokkalaisen sekä 23 kuudesluokkalaisen oppilaan haastatteluista, joissa käsiteltiin tunnekasvatusta ja luokissa toteutettua tunnekasvatuksellista interventiota. Interventiossa käytettiin tutkimusta varten kehitettyä tunnetaulukkoa. Opettajien haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja oppilaiden haastattelut ryhmähaastatteluina.

Kahden ensimmäisen tutkimuskysymyksen tuloksissa esiintyi pääosin ajatuksia tunnekasvatuksen hyödyllisyydestä. Oppilaiden antamat merkitykset tunnekasvatusta kohtaan koskivat opettajan merkityksen tärkeyttä, tunnekasvatuksen tuomaa apua tunteiden käsittelyyn, tunteiden käsittelyn tarpeettomuutta, tunteiden käsittelyn henkilökohtaisuutta sekä keskustelukumppanin valinnan merkittävyyttä tunnekeskusteluissa. Opettajien antamista merkityksistä nousi esiin tunnetaitojen harjoiteltavuus, harjoitteluun tarkoitettujen apuvälineiden hyödyllisyys, toisten huomioimisen kuuluminen tunnetaitoihin, tunnekäsittelyn henkilökohtaiset rajat sekä tunnekasvatukseen käytettävän ajan rajallisuus.

Kolmannen tutkimuskysymyksen keskeisimmät kokemuksellisuuteen liittyvät tulokset olivat enimmäkseen positiivisia. Tunnetaulukko nähtiin käyttökelpoisena ja hyödyllisenä. Tunnetaulukon käytöstä esiin nousseita kokemuksia tarkasteltaessa tuloksiksi muodostui kolme pääteemaa: tunnetaulukon positiiviset kokemukset, tunnetaulukon negatiiviset kokemukset ja tunnetaulukon jatkokäyttö. Tunnetaulukon positiivisiksi kokemuksiksi luokiteltiin muun muassa apu luokan ryhmäytymiseen ja apu tunteista keskusteluun, niin maahanmuuttajille kuin suomalaisillekin. Näissäkin tuloksissa tunteiden henkilökohtaisuus nostettiin esille tunnetaulukon negatiivisissa kokemuksissa. Jotkut kokivat tarvetta tunnetaulukon jatkokäytölle esimerkiksi eri-ikäisiä oppilaita ajatellen. Lisäksi tunnetaulukolle nähtiin tarvetta myös pidemmällä aikavälillä.

Avainsanat: tunnekasvatus, tunnetaidot, tunteet, emotionaalisuus, interventio, fenomenografia, fenomenologia, tapaustutkimus