Euroopan unioni ja legitimiteetti : analyysi Euroopan komission viestintään liittyvistä asiakirjoista vuosina 2001-2009
Kortelainen, Petra (2018)
2018
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806011950
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201806011950
Tiivistelmä
Euroopan unionin integraatio ajautui vakavaan kriisiin 2000-luvun alussa. Erityisesti EU:n perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnista järjestetyt kansanäänestykset ja niiden kielteiset tulokset aiheuttivat epävarmuutta. EU:ta ja sen toimielimiä kyseenalaistettiin voimakkaasti ja näkyvästi julkisessa keskustelussa. Ryhdyttiin miettimään kuinka tilanne ratkaistaisiin ja ennen kaikkea kuinka vastaavat hankaluudet vältettäisiin jatkossa. Euroopan komissio ryhtyi jäsenvaltioiden valtuuttamana uudistamaan EU:n viestintäpolitiikkaa.
Tutkielmassani tarkastelen Euroopan komission viestintään liittyviä asiakirjoja, jotka julkaistiin vuosien 2001–2009 välillä. Tutkin miksi EU:ssa tehostettiin viestintää ja millaisin diskursiivisin keinoin sitä legitimoidaan. Katson myös millaisena kansalaisuus näyttäytyy diskursseissa. Lisäksi tutkin millaisia seurauksia diskursseilla on demokratia-käsityksen kannalta.
Analysoin aineistoani diskurssianalyysin ja retorisen analyysin avulla. Niiden avulla pääsen käsiksi tekstien eri tasoihin, niin laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin kuin yksittäisiin sanavalintoihin ja ilmaisuihin sekä niiden välisiin suhteisiin ja merkityksiin. Ajatukset diskurssianalyysin ja retorisen analyysiin todellisuutta rakentavasta luonteesta ja monipuolisuus sopivat tutkimusaiheeseen.
Teoriaan kuuluu useita eri elementtejä. Avainkäsitteitä ovat legitimiteetti, deliberatiivinen demokratia, viestintä, julkinen tila, kuviteltu yhteisö, eurooppalainen identiteetti, poliittinen kieli ja kulttuuri. Peilaan Euroopan unionin toimia kansallisvaltion vastaaviin toimiin.
Tunnistin aineistostani kaksi diskurssia. Demokratiadiskurssissa näkyy deliberatiivinen käänne. Komissio näyttäytyy siinä aktiivisena toimijana, joka korjaa menneitä virheitään. EU:sta etääntyneet ja harhaanjohdetut kansalaiset on saatava oikean tiedon äärelle ja keskustelemaan. Kansalainen laitetaan keskiöön, mutta toisaalta tämä pysyy yhä toiminnan kohteena. Legitimaatiota haetaan EU:n osallistavasta suhteesta kansalaisiin. Vuoropuheludiskurssi tekee näkyväksi kansalaisten ja toimielinten välisen jatkuvan vuoropuhelun puuttumisen, mutta myös sen tärkeyden. Toimielinten ja jäsenvaltioiden välistä suhdetta uudistetaan kumppanuuteen perustuvaksi ja vaaditaan syyttelyn lopettamista. Komissio ottaa aktiivisen roolin. Painopiste siirtyy yksisuuntaisesta tiedotus-puheesta kaksisuuntaiseen viestintään. Tilaa näyttää olevan varsin vähän kriittisille äänille.
Komission demokratia-käsityksessä tapahtui deliberatiivinen käänne, joka loi tilaa kansalaisten osallisuudelle ja vuoropuhelulle. Ne voivat myötävaikuttaa mahdollisesti syntyvien julkisten tilojen kautta poliittisen kulttuurin syntyyn, jossa EU:hun identifioituminen jollain tasolla on mahdollista. Legitimaation kannalta riski on se, että vaikutusmahdollisuudet päätöksentekoon voivat jäädä pinnallisiksi. Lisäksi EU:n kohtaamat kriisit saattavat muuttaa eri legitimaatiokeinojen painoarvoa.
Tutkielmassani tarkastelen Euroopan komission viestintään liittyviä asiakirjoja, jotka julkaistiin vuosien 2001–2009 välillä. Tutkin miksi EU:ssa tehostettiin viestintää ja millaisin diskursiivisin keinoin sitä legitimoidaan. Katson myös millaisena kansalaisuus näyttäytyy diskursseissa. Lisäksi tutkin millaisia seurauksia diskursseilla on demokratia-käsityksen kannalta.
Analysoin aineistoani diskurssianalyysin ja retorisen analyysin avulla. Niiden avulla pääsen käsiksi tekstien eri tasoihin, niin laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin kuin yksittäisiin sanavalintoihin ja ilmaisuihin sekä niiden välisiin suhteisiin ja merkityksiin. Ajatukset diskurssianalyysin ja retorisen analyysiin todellisuutta rakentavasta luonteesta ja monipuolisuus sopivat tutkimusaiheeseen.
Teoriaan kuuluu useita eri elementtejä. Avainkäsitteitä ovat legitimiteetti, deliberatiivinen demokratia, viestintä, julkinen tila, kuviteltu yhteisö, eurooppalainen identiteetti, poliittinen kieli ja kulttuuri. Peilaan Euroopan unionin toimia kansallisvaltion vastaaviin toimiin.
Tunnistin aineistostani kaksi diskurssia. Demokratiadiskurssissa näkyy deliberatiivinen käänne. Komissio näyttäytyy siinä aktiivisena toimijana, joka korjaa menneitä virheitään. EU:sta etääntyneet ja harhaanjohdetut kansalaiset on saatava oikean tiedon äärelle ja keskustelemaan. Kansalainen laitetaan keskiöön, mutta toisaalta tämä pysyy yhä toiminnan kohteena. Legitimaatiota haetaan EU:n osallistavasta suhteesta kansalaisiin. Vuoropuheludiskurssi tekee näkyväksi kansalaisten ja toimielinten välisen jatkuvan vuoropuhelun puuttumisen, mutta myös sen tärkeyden. Toimielinten ja jäsenvaltioiden välistä suhdetta uudistetaan kumppanuuteen perustuvaksi ja vaaditaan syyttelyn lopettamista. Komissio ottaa aktiivisen roolin. Painopiste siirtyy yksisuuntaisesta tiedotus-puheesta kaksisuuntaiseen viestintään. Tilaa näyttää olevan varsin vähän kriittisille äänille.
Komission demokratia-käsityksessä tapahtui deliberatiivinen käänne, joka loi tilaa kansalaisten osallisuudelle ja vuoropuhelulle. Ne voivat myötävaikuttaa mahdollisesti syntyvien julkisten tilojen kautta poliittisen kulttuurin syntyyn, jossa EU:hun identifioituminen jollain tasolla on mahdollista. Legitimaation kannalta riski on se, että vaikutusmahdollisuudet päätöksentekoon voivat jäädä pinnallisiksi. Lisäksi EU:n kohtaamat kriisit saattavat muuttaa eri legitimaatiokeinojen painoarvoa.