Lajikonventiot pelielementteinä Mika Waltarin komisario Palmu -romaaneissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena on lajikonventiot pelielementteinä arvoitusdekkarin alalajissa sekä erityisesti Mika Waltarin (1908–1979) teoksissa Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939) ja Komisario Palmun erehdys (1940). Käsittelen myös Waltarin kolmatta komisario Palmu -romaania Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962), joka ei kuitenkaan arvoitusdekkarin lajista poikkeavuutensa takia sovellu tutkittavaksi pelinä yhtä hyvin kuin kirjailijan aikaisemmat Palmu-teokset. Kysyn, minkälaisia alalajilleen tyypillisiä konventioita Waltarin komisario Palmu -teoksissa esiintyy ja miten nämä konventiot toimivat osana lukijan ja kirjailijan pelaamaa peliä pelielementteinä? Lisäksi tutkin metafiktiivisyyden suhdetta arvoitusdekkareihin ja sen kautta ilmeneviä pelillisiä piirteitä.

Kirjallisuustieteelliset taustat tutkielmalleni ovat vahvasti klassisen salapoliisikirjallisuuden, tarkemmin määriteltynä arvoitusdekkarin, alalajin tutkimuksessa sivuten jonkin verran myös yleistä lajiteoriaa. Lajiteoriaa lähestyn Alastair Fowlerin ja Tzvetan Todorovin tutkimusten kautta. Rikoskirjallisuuden alalajeihin liittyvästä tutkimuksesta erityisen hyödyllisiä puolestaan ovat olleet Heta Pyrhösen pelianalogiaa hyödyntävät tutkimukset erilaisista salapoliisikirjallisuuden teoksista sekä muun muassa John G. Caweltin hahmottelemat klassisen salapoliisikertomuksen kaavat, Voitto Ruohosen ja Paula Arvaksen konventioiden tuntemus sekä Salla Laakkosen salapoliisikertomuksiin keskittynyt motiivitutkimus. Tärkeimpiä kirjallisuustieteellisiä käsitteitä tutkimukseni kannalta ovat motiivi, laji ja alalaji, lukija, tekijä ja metafiktiivisyys. Kirjallisuustieteellisten tutkimusten tarjoamiin näkökulmiin ja havaintoihin yhdistän pelitutkimusta. Hypoteesini on, että arvoitusdekkaria voidaan pelata sekä lukemalla että kirjoittamalla sellainen. Pelitutkimuksen puolelta hyödynnän etenkin pelille ja pelaamiselle tehtyjä määritelmiä ja suhteutan niitä Waltarin dekkareihin. Menetelmänäni on vertailla erilaisten lajityypillisten konventioiden esiintymistä arvoitusdekkareissa yleensä sekä Waltarin vastaavissa teoksissa. Tekstianalyysin avulla pohdin konventioiden ilmentymisen suhdetta lajiin sekä niiden vaikutuksia käsillä olevaan peliin.

Pelitutkimus ja kirjallisuudentutkimus yhdistyvät erityisen vahvasti tutkiessani sääntöjä. Säännöt linkittyvät pelitutkimuksen piirissä tehdyissä määritelmissä lähes aina pelaamisen kanssa ja myös arvoitusdekkareille on historian saatossa laadittu erilaisia sääntöjä, mikä puolestaan linkittää arvoitusdekkarit peleihin. Vaikka nämä säännöt arvoitusdekkarin kirjoittamiseen eivät ole virallisesti velvoittaneet ketään, on niiden tarkastelulla kuitenkin paikkansa tässä tutkimuksessa.

Tutkimuksessani käy ilmi, että pelimääritelmien ollessa melko ristiriitaisia arvoitusdekkarin kiistatta täyttäessä vähintäänkin eräänlaisille pulmapeleille (’puzzle’) asetetut vaatimukset, tulkinta dekkarista pelinä on mahdollinen ja joitain teoksia voi pelata. Siitä huolimatta tulen osoittaneeksi myös, että näennäisestä pelattavuudestaan huolimatta arvoitusdekkarit sisältävät usein epävarmuustekijöitä, jotka vaikeuttavat onnistuneen pelaamisen mahdollisuutta lukijan osalta.