Satuintertekstuaalisuus ja sukupuolen esittäminen Salla Simukan Lumikki-trilogiassa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani kohdeaineistona on Salla Simukan nuortentrilogia Punainen kuin veri, Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu sekä trilogiaan jatkona julkaistu novelli Lohikäärme: Liekin tarina, joka syventää yhden sivuhenkilön tarinaa. Tutkin kohdeaineistoa satuintertekstuaalisuuden ja sukupuolen esittämisen kannalta. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, millaisin keinoin satuihin, erityisesti Grimmin veljesten Lumikkiin sekä Lumivalko ja Ruusunpuna -satuun viitataan ja miten ne muokkaavat kuvaa henkilöistä. Tutkin intertekstuaalisuutta Kevin Paul Smithin kahdeksan satuintertekstuaalisuuden kategorian sekä Gérard Genetten paratekstuaalisuuden käsitteen avulla. Tarkastelen sekä teoksen varsinaista tekstiä että peritekstejä, kuten teosten nimiä. Satuintertekstien lisäksi tarkastelen sukupuolen esittämistä, erityisesti maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä. Erittelen sukupuolta ja naiseuden esittämistä painottaen satuintertekstien näkökulmaa. Tutkiessani naiseuden esittämistä pohdin erityisesti sitä, miten passiivisuus ja aktiivisuus näkyvät henkilöhahmoissa verrattuina satujen hahmoihin. Sivuhenkilö Liekin kohdalla tarkastelen transsukupuolisuuden esittämistä. Tutkimustulokseni osoittavat, että kohdeteoksissa satuintertekstit toimivat sekä kriittisinä, tuttua satua kommentoivina että satua ja satumaailmaa toistavina elementteinä. Upotusrakenteina, mise en abymeina, toimivat näytelmät tekstin sisällä taas luovat satujen kautta päähenkilölle muistoja, joiden kautta edetään kohti tarinan loppuratkaisun selviämistä. Sukupuolta esitetään teoksessa Grimmin Lumikista poikkeavalla tavalla, kun päähenkilö on hyvin aktiivinen naishahmo. Etenkin teoksen loppuratkaisu, jossa päähenkilö päättää jatkaa elämäänsä yksin, eikä tavoittele naimisiinmenoa tai epätodellista onnellista loppua, muokkaa tunnettua tarinaa. Transsukupuolen esittämisen kohdalla taas on kiinnostavaa, miten Liekki esitetään trilogiassa vain Lumikin muistoina. Lisänovellissa hän pääsee taas ääneen minäkertojana, jolloin selviää tarkemmin, että hän kokee olevansa sukupuoleltaan välitilainen. Liekkiin viitataan lohikäärmeenä, ja Lumikki ja Liekki ovat toisilleen tulta, jonka avulla he voivat löytää sisäisen lohikäärmeensä ja näin lohikäärme vertautuu erilaisuuteen, ei-ihmisyyteen.