Olipa kerran creepypasta : kerronta, ihmesatupiirteet ja kansanperinneviittaukset suomalaisissa creepypastoissa
Larsson, Henna (2018)
2018
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805311896
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805311896
Tiivistelmä
Tutkielman aineistona ovat kolme suosituinta suomalaista creepypastaa. Verkkosivustoilla jaettavat ja kopioitavat tarinat ovat sekä aiheeltaan että kerronnaltaan omalaatuisia kirjallisia tuotoksia, eikä niistä ole paljoa tutkimusta.
Tutkimuksessa selvitetään, millaisia ihmesaduille ominaisia piirteitä aineiston tarinoista löytyy. Lisäksi työssä tarkastellaan tarinoiden omaperäistä, yksikön toista persoonaa hyödyntävää kerrontaa ja pohditaan, miten kerronta vaikuttaa tarinoiden tulkintaan. Tärkeänä tutkimuskysymyksenä on myös, millaisia kansanperinneviittauksia tarinoista löytyy.
Ihmesatujen piirteitä käsitellään Max Lüthin ja Steven Swann Jonesin teorioiden pohjalta. Kerronnan analyysissa yhdistellään Brian Richardsonin ja Monika Fludernikin teorioita yksikön toisen persoonan kerronnasta. Kansanperinneviittauksia lähestytään Jorma Pulkkisen, Stina Lindforsin ja Anna-Leena Siikalan teorioiden avulla.
Tutkimuksen tuloksista selviää, että aineiston creepypastoista on löydettävissä ihmesaduille tyypillisiä piirteitä, mutta ne eivät ole ihmesatuja. Lisäksi toisen persoonan kerronta luo immersiota lukijalle ja lukuisat kansanperinneviittaukset kytkevät tarinat suomalaiseen maisemaan ja kulttuuriin.
Tutkimuksessa selvitetään, millaisia ihmesaduille ominaisia piirteitä aineiston tarinoista löytyy. Lisäksi työssä tarkastellaan tarinoiden omaperäistä, yksikön toista persoonaa hyödyntävää kerrontaa ja pohditaan, miten kerronta vaikuttaa tarinoiden tulkintaan. Tärkeänä tutkimuskysymyksenä on myös, millaisia kansanperinneviittauksia tarinoista löytyy.
Ihmesatujen piirteitä käsitellään Max Lüthin ja Steven Swann Jonesin teorioiden pohjalta. Kerronnan analyysissa yhdistellään Brian Richardsonin ja Monika Fludernikin teorioita yksikön toisen persoonan kerronnasta. Kansanperinneviittauksia lähestytään Jorma Pulkkisen, Stina Lindforsin ja Anna-Leena Siikalan teorioiden avulla.
Tutkimuksen tuloksista selviää, että aineiston creepypastoista on löydettävissä ihmesaduille tyypillisiä piirteitä, mutta ne eivät ole ihmesatuja. Lisäksi toisen persoonan kerronta luo immersiota lukijalle ja lukuisat kansanperinneviittaukset kytkevät tarinat suomalaiseen maisemaan ja kulttuuriin.