”Se on kuin joku saippua se kiusaaminen...” : Työpaikkakiusaamisen keinot ja selvittäminen sosiaalityössä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työpaikkakiusaamisesta ja sen selvittämisestä. Teoriaosuuden ensimmäisessä osassa käsitellään työpaikkakiusaamista ilmiönä yleisesti sekä sosiaalityön näkökulmasta. Tutkimuksen toinen teoriaosa muodostuu kiusaamisen selvittämistä kuvaavasta teoriasta, jossa kiusaamisen selvittäminen on jaettu kiusaamista ennaltaehkäiseviin keinoihin, kiusaamisen varsinaisiin puuttumistapoihin sekä tukitoimiin kiusaamisen jälkeen interventioiden eri tasoilla. Interventioiden tasoilla viitataan politiikka-, organisaatio-, työnantaja- sekä yksilötasolle kohdistuviin puuttumiskeinoihin.

Tutkimus on toteutettu laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja aineiston analysoinnissa on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen viitekehys paikantuu löyhästi kokemus- ja faktanäkökulman välimaastoon. Tutkimuksessa halutaan tietoa kokemuksista, joita tarkastellaan tosiasioina eli faktoina. Tutkimusta varten haastateltiin viittä työpaikkakiusaamista kokenutta sosiaalityöntekijää eteläisen Suomen kunnista. Tutkimuksen empiriaosassa hyödynnettiin lisäksi kahden haastatellun kirjoitelmaa kiusaamisesta.

Tutkimustuloksista selvisi, että sosiaalityöntekijöiden kokema kiusaaminen näyttäytyi kiusatuille mitätöintinä ja sosiaalisena eristämisenä, kiusatun kontrollointina, työn sisällöllisiin tekijöihin liittyvänä kiusaamisena sekä muuna epäasiallisena kohteluna. Kiusaamiselle oli tyypillistä sen asteittainen paheneminen. Kiusaamisesta seurasi kiusatuille merkittäviä pelon ja ahdistuksen tunteita. Kiusaamisen selvittäminen ilmeni jokaisen kiusatun kohdalla erilaisena prosessina. Kiusaamista pyrittiin selvittämään kertomalla kiusaamisesta kiusaajalle tai esimiehelle sekä työterveyden järjestämän sovittelun avulla. Kaikki kiusatut eivät selvittäneet kiusaamistaan lainkaan. Kiusaamisen selvittämistä estäviä tekijöitä olivat kiusaamisesta vaikeneminen sekä esimiehen ja kollegoiden puuttumattomuus tilanteeseen. Edistävinä tekijöinä toimivat puolestaan kollegoiden aktiivinen toiminta kiusaamisen pysäyttämiseksi sekä työterveyden ja ammattiliiton tuki. Kiusaaminen ratkesi lopullisesti vasta joko kiusatun tai kiusaajan työyhteisöstä poislähtöön.

Tämän tutkimuksen perusteella kiusaamisen selvittäminen sosiaalityössä ei näytä toteutuvan kovinkaan johdonmukaisilla tai yhtenäisillä keinoilla. Ottaen huomioon sosiaalityön humaanit arvot, sosiaalityöntekijän virkavastuun sekä tämänhetkisen työntekijäpulan, sosiaalityöstä olisi saatava ammatti, jossa kiusaamista ei esiinny. Tämän vuoksi kiusaamisen tehokkaisiin ennaltaehkäisy- ja selvittämiskeinoihin tulisi työpaikoilla kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

English abstract:

The aim of this study is to describe social workers’ experiences on the workplace bullying and its solving process. The theory section is divided in two parts. In the first part I introduce the phenomenon of workplace bullying in generally and on the perspective of the social work. The second part of the theory section consists of the theory of investigating the workplace bullying. The management of workplace bullying is divided in three sections: prevention of bullying, the reversion and stopping bullying and reduction of negative impacts of bullying. The levels of interventions consist of the policy- organization- job- and individual interventions.

The methods of the study are qualitative. The empirical material is collected through semi-structured theme interviews and the data has been analysed with theory driven content analysis. The frame of reference is located loosely between the experience and fact perspective. This study wants to gain information about personal experiences which are considered as facts. The data consists of the interviews of five social workers from Southern Finland municipalities who have experienced bullying at the workplace. In the empirical part the writings about workplace bullying of two interviewees were also used.

The results show that the bullying in social work is mainly ignorance, social isolation, control, work-related bullying or other inappropriate behavior towards a bullied. It was typical that bullying gradually got worse. The feelings of fear and anxiety were significantly associated with bullying. The investigation of workplace bullying appeared to be a very different process for every victim. Attempts to resolve bullying varied from telling about bullying straight to the perpetrator or to the management/upper management to the conciliation organised by Occupational Health. Some of the victims didn’t try to solve their bullying at all. The results show that the factors that prevented resolving the bullying were silence and ignorance of the situation by management or colleagues. In turn the active role of colleagues and the support of the Occupational Health and Trade Union were helping factors in resolving the bullying. The bullying was however finally re-solved only when the bullied or bully left the organization.

Based on this study the solving process of bullying in social work does not seem to realise very consistent or coherent way. Considering humane values of social work, social workers’ professional responsibility and the shortage of qualified social workers it would be important to achieve a zero-tolerance of bullying in social work. More attention should be paid to the means of preventing and solving bullying than what is the situation at present.