Kehitysvammaisen nuoren lapsuudenkodista omaan kotiin muuttaminen : vanhempien näkökulma

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata vanhempien kokemuksia elämäntilanteesta, jossa heidän kehitysvammainen nuorensa muuttaa pois lapsuudenkodista. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kehitysvammaisen nuoren kotoa muuttamisen järjestelyistä ja tekijöistä, jotka ovat yhteydessä vanhempien sopeutumiseen sekä vanhempien ja kehitysvammahuollon sekä asumispalveluissa toimivien ammattilaisten välisen yhteistyön merkityksestä.

Tutkimus oli laadullinen ja se toteutui puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Aineisto kerättiin yksilö-, pari- ja fokusryhmähaastatteluina joulukuun 2016 ja helmikuun 2017 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistui 20 vanhempaa, joiden kehitysvammainen nuori oli muuttanut pois lapsuudenkodistaan vuosien 2009-2017 välillä Pirkanmaan ja Uudenmaan alueilla. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Vanhemmat ryhtyvät muuttojärjestelyihin nuoren ehdoilla. Vanhempien valmius nuoren muuttoon on yksilöllistä. Joissakin perheissä nuoren muutto tulee eteen väistämättä ja suunnittelematta. Perheet tarvitsevat ammattilaisten tukea muuton suunnitteluun ja tietoa erilaisista asumisen vaihtoehdoista. Vanhemmat auttavat nuorta valmistautuman itsenäisempään elämään. He toivovat nuoren saavan asua lähellä ja kokevat, että sopivan asunnon löytyminen on hankalaa. Muuttovalmennus ja vertaistuki ovat vanhemmille tärkeitä nuoren siirtymässä pois lapsuudenkodista.

Vanhempien sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen helpottavat useat yksilölliset tekijät, joista merkittävimpiä ovat kokemus asumisen palveluiden toimivuudesta, tyytyväisyys hoitajiin nuoren asuinpaikassa sekä kokemus nuoren sopeutumisesta. Vanhempien vertaisilta saatu tuki auttaa sopeutumaan nuoren muuttoon liittyvässä elämänmuutoksessa. Vanhempien sopeutumista vaikeuttaa muun muassa huoli siitä, miten nuori pärjää tai huoli siitä, osataanko nuoresta pitää hyvää huolta.

Vanhempien ja ammattilaisten tiivis ja sujuva yhteistyö on ratkaisevan tärkeää nuoren omannäköisen, ihmisarvoisen ja turvallisen elämän rakentumisessa omassa kodissa. Vanhemmat haluavat, että asumisen palveluita tuotetaan järjestelmällisesti ja ammattitaitoisesti. Vanhempien ja ammattilaisten yhteistyötä heikentävät tiedonpuute, huoli nuoren pärjäämisestä ja vanhempien kohtaama epäasiallinen kohtelu. Toimivaa yhteistyötä edistivät johtamistaitoinen asumisen esimies, riittävä viestintä, luottamuksen arvoiset hoitajat sekä yhteisöllisyys nuoren asumisyhteisössä.

Läpi muuttoprosessin korostui vanhempien osallisuus kehitysvammaisen nuoren elämässä kaikissa vaiheissa ja tilanteissa. Vanhemmilla on halu olla voimavarana nuoren hoidossa, mutta heillä on tarve saada tukea myös omaan uuteen elämänvaiheeseensa. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää muuttovalmennuksen, kehitysvammaisten ihmisten asumisen palvelujen ja asumisolosuhteiden kehittämisessä Suomessa. Tutkimus lisää ymmärrystä kehitysvammaisen nuoren perheenjäsenten tukemisen tarpeesta ja perhehoitotyön merkityksestä kehitysvammaisten asumisen palveluissa.