Mielenterveys- ja päihdetyön kokemusasiantuntijoiden kuntoutumisnarratiivit : Tutkimus osallisuuden metaforista

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee mielenterveys- ja päihdetyöhön koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osallisuutta, jota selvitetään niin sosiaalisen osallisuuden kuin asiakasosallisuudenkin näkökulmista. Olen kiinnostunut tutkimuksessa, miten osallisuus merkityksellistyy ja miten osallisuudesta puhutaan käyttäen erityisesti metaforista kieltä. Tutkimus paikantuu sosiaalisen konstruktionismin mukaiseen tutkimukseen. Avaan aineistosta kuvainnollisen kielen avulla osallisuutta ja keskityn kuntoutumisen vaiheissa muuttuviin osallisuuden kokemuksiin.

Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta eri aineistosta, jotka ovat ryhmähaastattelujen avulla kerättyjä yhdeksän koulutetun mielenterveys- ja päihdetyön kokemusasiantuntijan kuntoutumisnarratiiveja. Tutkimuksessa hyödynnetään narratiivisen tutkimuksen lähestymistapoja, joita tässä tutkimuksessa ovat tutkimusaineiston luonne sekä niiden narratiivinen analysointitapa. Keskiöön nousevat osallisuuspuheen muoto ja etenkin metaforat, joiden avulla on mahdollista sanoa tiivistetysti kertomuksen kannalta olennaista asiaa. Tutkimustulososio on jaettu narratiivisesti kolmeen osaan ja osallisuutta käsitellään vaiheittain ensin sairausvaiheessa, sen jälkeen kuntoutumisvaiheessa ja kolmanneksi yhteiskunnanjäsenyysvaiheessa, johon liittyy osallisuuskokemuksia kokemusasiantuntijatoiminnassa.

Tutkimuksessa haastateltavien sosiaalinen osallisuus ei yhteiskunnan jäsenyytenä sairausvaiheessa toteudu ja osallisuudesta puhutaan paikan metaforilla, jotka merkitsevät osattomuuden ja syrjässä olemisen kokemuksia. Tämä vaikuttaa myös negatiivisesti kokemukseen itsestä. Asiakasosallisuuden metaforat kuvaavat erilaisia suhteiden muotoja, joilla on oma roolinsa kuntoutumisen vaiheissa. Asiakkaalta ei kuntoutumisen alussa tulisi vaatia aktiivisempaa roolia kuin hän on valmis ottamaan vaan tukea omatahtisuuteen ja auttaa häntä hahmottamaan ja hyödyntämään kuntoutuskenttää. Asiakasosallisuussuhteissa ymmärretyksi tuleminen koetaan tärkeänä. Kuntoutumisvaiheessa liikutaan osattomuuden paikoista eteenpäin ja ylämäkeen, kohti osallisuutta. Lopuksi päästään yhteiskunnassa eri tavoin osalliseksi, kokemus itsestä muuttuu ja suhde muihin koetaan tasa-arvoisempana. Yhteiskunnan rakenteet ja toimintatavat vaikeuttavat osallisuuden kokemuksia, joten raittius ja toimintakyvyn paraneminen eivät automaattisesti takaa sosiaalista osallisuutta. Osallisuus alueen kokemusasiantuntijatoiminnassa osoittautuu olevan järjestäytymätöntä eivätkä kokemusasiantuntijat koe olevansa kansallisten tavoitteiden mukaisesti mielenterveys- ja päihdetyön toiminnan ytimessä tai sisällä. Kokemusasiantuntijatoiminnassa onnistunut osallisuus kuvastuu metaforin kerrottuna lauluna ja parina, näennäisosallisuus nimenä paperissa. Kokemusasiantuntijat toivovat pääsevänsä osalliseksi sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tässä johtajuudella, asenteilla sekä koulutuksella on merkityksensä. Siirtymät yhteiskunnassa sosiaalisen osallisuuden paikoissa liittyvät suhteisiin, niin keskinäisiin yhteyksiin ihmisten välille kuin myös ihmisen suhteeseen itsensä kanssa. Osallisuus rakentuu sosiaalisesti ja vuorovaikutuksessa, jonka tulisi olla auttamistyön keskiössä.