Teatterin tyylilajit vastakkain : Sisällönanalyysi Länsi-Savossa julkaistuista Mikkelin teatterin teatterikritiikeistä

Abstract

Ovatko komediat, farssit ja musiikkinäytelmät yhtä arvostettuja kuin vakavimmiksi luokiteltavat teatterin tyylilajit? Saako arvostettava taide naurattaa? Kulttuurikriitikot osallistuvat kritiikeillään taideteosten arvon määrittelyyn. Yhdessä taiteen toimijoiden ja yleisön kanssa he määrittelevät, mikä on minäkin aikana hyvää ja oikeanlaista taidetta.

Taidehistoriassa arvostus eri tyylilajien välillä on vaihdellut eri aikoina. Antiikin Kreikassa teatterin jaloin muoto oli tragedia, jonka varjoon komedia sai tyytyä. Yhden ajattelutavan mukaan nykyteattereissakin komediat, farssit ja musiikkinäytelmät asettuvat osaksi teattereiden ohjelmistoja lähinnä siksi, että ne toimivat kassamagneetteina ja elvyttävät talousvaikeuksissa riutuvia teattereita. Toisaalta taas nämä ovat juuri ne tyylilajit, jotka vetävät katsomot täyteen illasta toiseen. Mutta mitä mieltä ovat teatterikriitikot?

Tutkielmassani syvennyn sisällönanalyysin keinoin siihen, kuinka kriitikot kirjoittavat eri tyylilajien esityksistä ja onko näiden eri tyylilajien esitysten arvostelujen välillä eroja. Aineistoni muodostuu Länsi-Savossa julkaistuista Mikkelin teatterin esitysten arvosteluista syksystä 2012 kevääseen 2017.

Vaikka tutkielmani pohja-ajatusta sävyttää taidefilosofinen keskustelu, asettuu aineistoni osaksi kovassa myllerryksessä olevaa kulttuurijournalismin kenttää. Etenkin viimeisten vuosikymmenien aikana kulttuurijournalismin tutkimusta ja keskustelua on sävyttänyt kriisipuhe, jossa huomiota kiinnitetään muun muassa kritiikin tason laskuun. Kulttuurikritiikkejä onkin mahdoton tutkia ottamatta huomioon myös tätä vallassa olevaa keskustelua kulttuurijournalismin murroksesta.

Tutkielmani päätulos on, että kevyempien ja vakavampien esitysten arvostelujen ero on hyvin hienovaraista. Eroja tyylilajien arvostelujen välillä näkyy ennen kaikkea ohjauksen arvioinnissa, kritiikkien kielessä, kritiikin eri painopisteissä ja komedioiden arvioinnin perusteissa. Vain muutamassa kritiikissä kohdistettiin kritiikkiä suoraan tyylilajia kohtaan. Ainoastaan noin puolissa esityksissä kriitikko oli tekstissään maininnut esityksen tyylilajin. Yhtä teosta lukuun ottamatta tyylilajien maininnat koskivat joko komediaa tai musiikkinäytelmää. Vakavampia tyylilajeja ei kritiikeissä mainittu.