Eettisesti merkittävät kokemukset videopeleissä : Miguel Sicartin ja José Zagalin näkemys etiikasta peleissä eettisen kasvun tavoitteluna
Koskinen, Elina (2018)
Koskinen, Elina
2018
Filosofian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Philosophy
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301851
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301851
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee eettisesti merkittäviä kokemuksia digitaalisissa yksinpelattavissa peleissä Miguel Sicartin ja José Zagalin näkökulmista. Nämä tutkijat kokevat, että etiikka peleissä merkitsee eettistä pohdintaa, ja johtaa pelaajan eettiseen kasvamiseen, ja perustavat käsityksiään hyve-etiikkaan.
Toisessa luvussa esittelen Sicartin käsityksen eettisestä pelikokemuksesta. Aloitan tarkastelemalla englanninkielisen ‘gameplay’-termin määritelmiä, jonka kautta siirryn pohtimaan Sicartin ethical gameplay -käsitteen sisältöä. Tämä käsite muotoutuu pelaajasubjektin ja pelisuunnittelussa peliin rakennetun eettisen pohdinnan mahdollisuuden kohtaamisen kautta. Käyn käsitettä laajemmin läpi kolmen siihen olennaisesti liittyvän elementin kautta: pelin, pelisuunnittelijan ja pelaajan. Luvun lopuksi käyn läpi Sicartin kritiikkiä sellaisia pelejä kohtaan, jotka väittävät sisällyttäneensä peliin eettisen pohdinnan mahdollisuuksia, mutta ovat tehneet sen vain hyvin pinnallisesti. Lisäksi esittelen esimerkkitapauksia peleistä, joissa Sicartin mukaan on onnistunutta eettistä pelisuunnittelua.
Kolmannessa luvussa esittelen peliesimerkkien avittamana Zagalin käsityksen eettisesti merkittävistä videopeleistä eettisen järkeilyn ja pohdinnan kannustajina. Esittelen myös Zagalin kokemat haasteet eettisesti merkittävien pelien suunnittelulle. Lopuksi käsittelen sitä, miten Zagal tulkitsee pelejä hyve-eettisestä näkökulmasta.
Neljännessä luvussa vertailen Sicartin ja Zagalin näkemyksiä eettisesti merkittävistä peleistä ja pelikokemuksista toisiinsa muun muassa dilemmojen, moraalisen jännitteen, pelaajan osallisuuden, pelihahmon sekä rationaalisten ja emotionaalisten reaktioiden näkökulmista. Lisäksi pohdin tarkemmin heidän käsityksiään eettisestä pelaajasta, eettisestä pohdinnasta ja eettisestä kasvusta.
Viidennessä luvussa käyn läpi tutkielman tärkeimmät johtopäätökset. Sekä Sicart että Zagal kokevat, että peleillä on kyky kasvattaa eettisen pohdinnan taitojamme, ja pelejä voidaan suunnitella erilaisin tavoin kannustamaan meitä harjoittamaan näitä eettisiä kykyjämme.
Toisessa luvussa esittelen Sicartin käsityksen eettisestä pelikokemuksesta. Aloitan tarkastelemalla englanninkielisen ‘gameplay’-termin määritelmiä, jonka kautta siirryn pohtimaan Sicartin ethical gameplay -käsitteen sisältöä. Tämä käsite muotoutuu pelaajasubjektin ja pelisuunnittelussa peliin rakennetun eettisen pohdinnan mahdollisuuden kohtaamisen kautta. Käyn käsitettä laajemmin läpi kolmen siihen olennaisesti liittyvän elementin kautta: pelin, pelisuunnittelijan ja pelaajan. Luvun lopuksi käyn läpi Sicartin kritiikkiä sellaisia pelejä kohtaan, jotka väittävät sisällyttäneensä peliin eettisen pohdinnan mahdollisuuksia, mutta ovat tehneet sen vain hyvin pinnallisesti. Lisäksi esittelen esimerkkitapauksia peleistä, joissa Sicartin mukaan on onnistunutta eettistä pelisuunnittelua.
Kolmannessa luvussa esittelen peliesimerkkien avittamana Zagalin käsityksen eettisesti merkittävistä videopeleistä eettisen järkeilyn ja pohdinnan kannustajina. Esittelen myös Zagalin kokemat haasteet eettisesti merkittävien pelien suunnittelulle. Lopuksi käsittelen sitä, miten Zagal tulkitsee pelejä hyve-eettisestä näkökulmasta.
Neljännessä luvussa vertailen Sicartin ja Zagalin näkemyksiä eettisesti merkittävistä peleistä ja pelikokemuksista toisiinsa muun muassa dilemmojen, moraalisen jännitteen, pelaajan osallisuuden, pelihahmon sekä rationaalisten ja emotionaalisten reaktioiden näkökulmista. Lisäksi pohdin tarkemmin heidän käsityksiään eettisestä pelaajasta, eettisestä pohdinnasta ja eettisestä kasvusta.
Viidennessä luvussa käyn läpi tutkielman tärkeimmät johtopäätökset. Sekä Sicart että Zagal kokevat, että peleillä on kyky kasvattaa eettisen pohdinnan taitojamme, ja pelejä voidaan suunnitella erilaisin tavoin kannustamaan meitä harjoittamaan näitä eettisiä kykyjämme.