Isät, päihteet ja sukupuoli – Kategoria-analyyttinen tutkimus päihteidenkäyttäjien isyydestä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella sitä, millaisena päihteitä ongelmallisesti käyttävien miesten isyys näyttäytyi heidän puheessaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin aineistossa esiintyneitä isäkategorioita ja puhumisen tapoja, joilla miehet tuottivat itseään isänä suhteessa kulttuurisesti määrittyviin kategorioihin ja vanhemmuuden kulttuuriseen mallitarinaan liitettyihin odotuksiin ja kriteereihin. Kiinnostus oli myös siinä, miten miehet selonteoillaan purkivat ja uudistivat päihdeongelmaisen isän kategorian sisältöä, sekä siinä, miten isyys määrittyi suhteessa äitiyteen.

Tutkimuksen aineisto koostui viiden päihdeongelmansa vuoksi hoidossa olevan miehen avoimesta teemahaastattelusta. Haastattelut suoritettiin vuoden 2016 aikana kolmannen sektorin organisaation asuntolassa ja erikoissairaanhoidon poliklinikalla. Aineistoa tarkasteltiin sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta ja se analysoitiin jäsenyyskategoria-analyysin keinoin ja käsittein.

Haastattelupuheessa esiin tulleet isyyskategoriat voitiin jakaa kahteen osaan riippuen siitä, korostuivatko niissä hyväksyttävään ja vahvaan vai hauraaseen ja ohenevaan isyyteen liitettävissä olevat ominaisuudet. Isyyden kulttuurisesti hyväksyttyjä ja hyvänä pidettyjä piirteitä painottavat kategoriat nimettiin hyvän ja vastuullisen isän, läsnä olevan ja omistautuneen isän, leppoisan ja harmittoman isän sekä riittävän isän kategorioiksi. Isyyden ongelmallisempiin puoliin keskittyvät kategoriat taas nimettiin poissa olevan ja etäisen isän, syyllisen isän sekä kadonneen isän kategorioiksi.

Analyysin toinen fokus oli isyyden rakentumisessa suhteessa äitiyteen. Isä–äiti-kategoriaparin tarkastelussa vanhempien suhde näyttäytyi epäsymmetrisenä silloin, kun äidin rooli korostui selvänä ja vastuullisena vanhempana, isyyden portinvartijana tai lasten kasvatuksen ja huolenpidon asiantuntijana. Symmetrisempää vanhemmuutta oli löydettävissä niistä pikkulapsi-perheen arjen kuvauksista, joissa isät osallistuivat perushoivaan, ja joissa arjen kasvatusvastuu näyttäytyi jakautuneen tasapuolisesti.

Haastateltavat olivat tietoisia kulttuurisista kategorioista ja kommentoivat niitä haastattelujen aikana. He myös tuottivat puheessaan ikään kuin valtavirrasta poikkeavia merkityksiä olemassa oleville kategorioille. Tutkimuksen aineistossa isyys näyttäytyi ei-staattisena vaan muuttuvana, monimuotoisena ja kokemuksellisena ilmiönä.