Huoltoriidat lastensuojelutarpeen arviointiprosessissa : sosiaalityöntekijän näkökulma
Hilli, Ulla (2018)
2018
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301840
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301840
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden työkokemuksia huoltoriidoista lastensuojelun alkuvaiheen palvelussa. Tutkimuksessa havainnollistetaan, minkälaisesta ilmiöstä on kyse ja miten lastensuojelulle asetut tehtävät toteutuvat Tampereella palvelutarpeen arvioinnissa, kun lastensuojeluilmoituksen taustalla vaikuttaa vanhempien huoltoriita. Tutkimuksen tavoitteena on antaa tietoa yhteiskunnallisen perhepalvelujärjestelmän toiminnasta, huomioiden lastensuojelulle annettu lakisääteinen tehtävä lapsen kehityksen turvaajana.
Tutkielman aineisto koostuu joulukuussa 2017 toteutetusta viiden sosiaalityöntekijän virikehaastattelusta. Virikkeinä toimivat lastensuojeluilmoituksen muotoon kirjoitettu tekstit, jotka haastateltava sai haastattelun alussa luettavakseen. Koostaan huolimatta aineisto on sisällöltään monipuolinen. Aineiston analyysiin on käytetty sisällönanalyysi -menetelmää.
Sosiaalityöntekijät kuvasivat huoltoriitoja erittäin haasteellisina ja työläinä asiakastapauksina. Huoltoriidan perustilanne syntyy vanhempien runsaasta keskinäisestä epäluottamuksesta. Sosiaalityöntekijät pyrkivät tuomaan lapsen näkökulman kuuluviin riiteleville vanhemmille, mutta tutkimuksen myötä on nähtävissä, etteivät lapset tule tästä huolimatta aina autetuiksi. Asiakkuuden rajanvetoa sosiaalityöntekijät perustelevat eri tavoin. Johtopäätöksenä on huoltoriitaperheiden palvelun havaitseminen epätasa-arvoiseksi. On sosiaalityöntekijän suhtautumisesta kiinni, miten huoltoriitaan suhtaudutaan lastensuojelullisena asiana. Lisäksi tutkimustulokset osoittavat, ettei sosiaalityöntekijöillä ole yhteneväisiä käytäntöjä perheiden ohjaamiseksi. Tutkimustulosten myötä tarvitaan pohdintaa siitä, miten huoltoriitojen keskellä olevat lapset tulevat parhaiten autetuiksi varhaisessa vaiheessa. Lisäksi pohdittavaksi jää, mikä on se instituutio, joka varhaisen puuttumisen toteuttaa.
Tutkielman aineisto koostuu joulukuussa 2017 toteutetusta viiden sosiaalityöntekijän virikehaastattelusta. Virikkeinä toimivat lastensuojeluilmoituksen muotoon kirjoitettu tekstit, jotka haastateltava sai haastattelun alussa luettavakseen. Koostaan huolimatta aineisto on sisällöltään monipuolinen. Aineiston analyysiin on käytetty sisällönanalyysi -menetelmää.
Sosiaalityöntekijät kuvasivat huoltoriitoja erittäin haasteellisina ja työläinä asiakastapauksina. Huoltoriidan perustilanne syntyy vanhempien runsaasta keskinäisestä epäluottamuksesta. Sosiaalityöntekijät pyrkivät tuomaan lapsen näkökulman kuuluviin riiteleville vanhemmille, mutta tutkimuksen myötä on nähtävissä, etteivät lapset tule tästä huolimatta aina autetuiksi. Asiakkuuden rajanvetoa sosiaalityöntekijät perustelevat eri tavoin. Johtopäätöksenä on huoltoriitaperheiden palvelun havaitseminen epätasa-arvoiseksi. On sosiaalityöntekijän suhtautumisesta kiinni, miten huoltoriitaan suhtaudutaan lastensuojelullisena asiana. Lisäksi tutkimustulokset osoittavat, ettei sosiaalityöntekijöillä ole yhteneväisiä käytäntöjä perheiden ohjaamiseksi. Tutkimustulosten myötä tarvitaan pohdintaa siitä, miten huoltoriitojen keskellä olevat lapset tulevat parhaiten autetuiksi varhaisessa vaiheessa. Lisäksi pohdittavaksi jää, mikä on se instituutio, joka varhaisen puuttumisen toteuttaa.