Uusien hoitotasoisten ensihoitajien kokemuksia mentoroinnista
Huntus, Maria (2018)
2018
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301837
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301837
Tiivistelmä
Suomalaisen sairaanhoitajien työoloja kartoittavan barometrin mukaan hoitajat kritisoivat työhyvinvointia tukevan toiminnan suunnitelmallisuutta. Heikoimmat arvioinnit hoitajilta sai asiantuntijuuden kehittäminen työyhteisössä. Asiantuntijuuden kehittämiseen sisältyi myös ajatus mentoroinnista. Suomalaisessa ensihoitajien työhyvinvointia kartoittavassa tutkimuksessa todettiin ammatillisen kehittymisen mahdollisuuden olevan yksi heikoiten toteutuvista työhyvinvointitekijöistä. Kansainvälisesti ensihoidossa työskentelevät hoitajat ovat raportoineet opetuksellisia puutteita mentorointitoiminnassa. Mentoroinnin on todettu vahvistavan nuoren hoitajan itsetuntemusta sekä kompetenssia hoitotyön käytännöissä antaen entistä parempaa kykyä arvioida potilaiden yksilöllistä hoitoa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotasoisten ensihoitajien kokemuksia kokeneemmalta hoitotasoiselta ensihoitajalta saamastaan mentoroinnista. Tutkimuksen tavoite on hyödyntää tuotettua tietoa mentorointitoiminnan kehittämisessä tai mentorointitoiminnan käynnistämisessä muihin hoitotyönyksiköihin.
Tutkimusaineisto kerättiin alkuvuodesta 2018 käyttäen internetkyselyä ja yksilöhaastattelua erään sairaanhoitopiirin uusilta hoitotasoisilta ensihoitajilta, jotka olivat osallistuneet työorganisaationsa mentorointiohjelmaan. Internetkyselyyn osallistui 15 uutta hoitotasoista ensihoitajaa ja yksilöhaastatteluihin 3. Saatu tutkimusaineisto litteroitiin kirjalliseen muotoon ja analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia.
Uusien ensihoitajien kokemukset mentoroinnista jakautuivat 12 osa-alueeseen. Mentorointi koettiin toimivan aktorin eli mentoroitavan työskentelyn ja oppimisen tukena. Mentorointijakso koettiin hyödylliseksi siirryttäessä työskentelemään hoitotasolla. Mentorointi auttoi ymmärtämään kollegoiden toimintatapojen erilaisuuksia. Mentorointi toteutui monipuolisia menetelmiä hyödyntäen, mutta ei kuitenkaan aina aktorin toivomalla tavalla. Hyvän mentorointisuhteen kehittyminen edesauttoi myönteisen mentorointikokemuksen muodostumista. Aikaisempi yhteinen työhistoria koettiin ajoittain vaikeuttavan mentorointisuhteen muodostumista. Mentorointi vaikutti positiivisesti kollegoiden välisiin suhteisiin. Mentorointi ei aina vaikuttanut aktorin työhön suhtautumiseen. Mentorointijakso herätti myös kateellisia tunteita muissa työyhteisön jäsenissä. Aineistosta nousi myös kehittämisehdotuksia mentorointijaksolle.
Tämä tutkimus osoittaa sen, että mentorointi on hyödyllinen väline tukemaan työskentelyä uudessa työtehtävässä. Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä mentorointiparin yhteensopivuuteen, sekä mentorointiin liittyvään perehdyttämiseen.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotasoisten ensihoitajien kokemuksia kokeneemmalta hoitotasoiselta ensihoitajalta saamastaan mentoroinnista. Tutkimuksen tavoite on hyödyntää tuotettua tietoa mentorointitoiminnan kehittämisessä tai mentorointitoiminnan käynnistämisessä muihin hoitotyönyksiköihin.
Tutkimusaineisto kerättiin alkuvuodesta 2018 käyttäen internetkyselyä ja yksilöhaastattelua erään sairaanhoitopiirin uusilta hoitotasoisilta ensihoitajilta, jotka olivat osallistuneet työorganisaationsa mentorointiohjelmaan. Internetkyselyyn osallistui 15 uutta hoitotasoista ensihoitajaa ja yksilöhaastatteluihin 3. Saatu tutkimusaineisto litteroitiin kirjalliseen muotoon ja analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia.
Uusien ensihoitajien kokemukset mentoroinnista jakautuivat 12 osa-alueeseen. Mentorointi koettiin toimivan aktorin eli mentoroitavan työskentelyn ja oppimisen tukena. Mentorointijakso koettiin hyödylliseksi siirryttäessä työskentelemään hoitotasolla. Mentorointi auttoi ymmärtämään kollegoiden toimintatapojen erilaisuuksia. Mentorointi toteutui monipuolisia menetelmiä hyödyntäen, mutta ei kuitenkaan aina aktorin toivomalla tavalla. Hyvän mentorointisuhteen kehittyminen edesauttoi myönteisen mentorointikokemuksen muodostumista. Aikaisempi yhteinen työhistoria koettiin ajoittain vaikeuttavan mentorointisuhteen muodostumista. Mentorointi vaikutti positiivisesti kollegoiden välisiin suhteisiin. Mentorointi ei aina vaikuttanut aktorin työhön suhtautumiseen. Mentorointijakso herätti myös kateellisia tunteita muissa työyhteisön jäsenissä. Aineistosta nousi myös kehittämisehdotuksia mentorointijaksolle.
Tämä tutkimus osoittaa sen, että mentorointi on hyödyllinen väline tukemaan työskentelyä uudessa työtehtävässä. Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä mentorointiparin yhteensopivuuteen, sekä mentorointiin liittyvään perehdyttämiseen.