Innovaatioita vai korjausliikkeitä? : Tarkastelussa kuntajohdon kohtaamat kehittämisimpulssit ja kuntien kehittämistoiminta
Koivumäki, Sini (2018)
2018
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301835
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301835
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kuntajohdolle syntyy uusi tarve kehittää ja uudistaa toimintaa. Kuntien toimintaympäristö muuttuu voimakkaasti luoden kunnille taloudellisia paineita. Esimerkiksi huoltosuhteen muutos on yksi kuntien tulevaisuuden suurimmista haasteista. Kuntien täytyy muuttaa toimintaansa siten, että jatkuvasti pienenevillä resursseilla saadaan enemmän aikaan. Innovatiivisuus ja uuden luominen ovatkin tehokkaamman ja tuottavamman toiminnan edellytyksiä.
Tutkimus toteutettiin teemahaastattelemalla Hämeenkyrön kunnan johtohenkilöitä. Hämeenkyrö osallistui vuosina 2013-2015 Tekesin (nyk. Business Finland) Liideri-hankkeeseen, jonka päätavoitteena oli muuttaa kunnan talouden suuntaa toimintatapoja muuttamalla. Kunnan henkilöstö osallistui keskeisesti kehittämistyöhön. Aineisto muodostui kolmesta teemahaastattelusta.
Tutkimus eteni kehämäisesti kohti tulkintaa teoreettisen viitekehyksen ja aineiston vuoropuhelun välityksellä. Kuntien kehittämistoimintaa tulkittiin innovaatioiden diffuusion ja rajoitetun rationaalisuuden avulla.
Kunnat kehittävät toimintaansa usein vasta silloin, kun ongelmatilanne on jo käsillä. Epävarmuus ja monimutkaisuus ovat kuitenkin vahvasti läsnä kuntien arjessa, mikä edellyttää kunnilta ennakointia ja valmistautumista tulevaisuuden uhkakuviin. Kunnat kehittävät toimintaansa varsin niukin resurssein, mikä vaikeuttaa innovaatiotoiminnan juurtumista kuntiin. Pitkäjänteinen ja jatkuva kehittämistyö puuttuu erityisesti pienistä kunnista, jotka muuttavat toimintaansa usein henkilöstölähtöisesti. Tällöin vaarana on henkilöstön uupuminen, kun kehittämistyötä tehdään varsinaisen arkityön lisänä.
Kuntajohto etsii kehittämistyöhön liittyvää tietoa kuntasektorin sisältä, mikä aiheuttaa tiedon yksipuolisuutta. Innovaatiotoiminnassa on pohjimmiltaan kyse vanhojen rakenteiden ja ajatusmallien ravistelusta, jolloin uusia näkökulmia olisi parasta hankkia oman organisaation toimintaympäristön ulkopuolelta. Resurssien vähäisyys vaikeuttaa myös hyvien ideoiden siirtymistä toisiin kuntiin. Ideat liikkuvat harvoin pienistä kunnista suurempiin kuntiin, joissa innovaatiotoiminta on kehittyneempää.
Kansallinen visio kuntien innovaatiotoiminnasta aiheuttaa kunnissa lisää epävarmuutta. Kuntakehittäminen jää tuloksiltaan julkisen organisaation luonteen vuoksi varsin usein vain riittävän hyväksi. Kehittämistoiminta auttaa kuntia ratkaisemaan tämänhetkisen ongelman, mutta ei auta varautumaan tulevaisuuden ongelmiin. Yhdessä nämä tekijät vaikeuttavat kuntien toimintaa jo valmiiksi epävarmassa tilanteessa.
Tutkimus toteutettiin teemahaastattelemalla Hämeenkyrön kunnan johtohenkilöitä. Hämeenkyrö osallistui vuosina 2013-2015 Tekesin (nyk. Business Finland) Liideri-hankkeeseen, jonka päätavoitteena oli muuttaa kunnan talouden suuntaa toimintatapoja muuttamalla. Kunnan henkilöstö osallistui keskeisesti kehittämistyöhön. Aineisto muodostui kolmesta teemahaastattelusta.
Tutkimus eteni kehämäisesti kohti tulkintaa teoreettisen viitekehyksen ja aineiston vuoropuhelun välityksellä. Kuntien kehittämistoimintaa tulkittiin innovaatioiden diffuusion ja rajoitetun rationaalisuuden avulla.
Kunnat kehittävät toimintaansa usein vasta silloin, kun ongelmatilanne on jo käsillä. Epävarmuus ja monimutkaisuus ovat kuitenkin vahvasti läsnä kuntien arjessa, mikä edellyttää kunnilta ennakointia ja valmistautumista tulevaisuuden uhkakuviin. Kunnat kehittävät toimintaansa varsin niukin resurssein, mikä vaikeuttaa innovaatiotoiminnan juurtumista kuntiin. Pitkäjänteinen ja jatkuva kehittämistyö puuttuu erityisesti pienistä kunnista, jotka muuttavat toimintaansa usein henkilöstölähtöisesti. Tällöin vaarana on henkilöstön uupuminen, kun kehittämistyötä tehdään varsinaisen arkityön lisänä.
Kuntajohto etsii kehittämistyöhön liittyvää tietoa kuntasektorin sisältä, mikä aiheuttaa tiedon yksipuolisuutta. Innovaatiotoiminnassa on pohjimmiltaan kyse vanhojen rakenteiden ja ajatusmallien ravistelusta, jolloin uusia näkökulmia olisi parasta hankkia oman organisaation toimintaympäristön ulkopuolelta. Resurssien vähäisyys vaikeuttaa myös hyvien ideoiden siirtymistä toisiin kuntiin. Ideat liikkuvat harvoin pienistä kunnista suurempiin kuntiin, joissa innovaatiotoiminta on kehittyneempää.
Kansallinen visio kuntien innovaatiotoiminnasta aiheuttaa kunnissa lisää epävarmuutta. Kuntakehittäminen jää tuloksiltaan julkisen organisaation luonteen vuoksi varsin usein vain riittävän hyväksi. Kehittämistoiminta auttaa kuntia ratkaisemaan tämänhetkisen ongelman, mutta ei auta varautumaan tulevaisuuden ongelmiin. Yhdessä nämä tekijät vaikeuttavat kuntien toimintaa jo valmiiksi epävarmassa tilanteessa.