Usvoenie svistjaščih, šipjaščih i affrikat russkogo jazyka finskimi učaščimisâ
Salminen, Iina (2018)
2018
Venäjän kielen, kulttuurin ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in Russian Language, Culture and Translation
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301829
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301829
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee suomalaisoppijoiden venäjän kielen sibilanttien ja affrikaattojen omaksumisen ongelmia sekä pyrkii löytämään tehokkaita tapoja ko. äänteiden opettamiseen ja opetteluun. Kohteeksi valikoituneet äänteet ovat käytännön kokemuksen mukaan yksi vaikeimmista venäjän fonetiikan segmenttitason taidoista, vaikka kyseessä olevista seitsemästä äänteestä kuusi löytyy suomalaisille hyvin tutun englannin foneemistosta. Tutkimus tähtää käytännön sovellutuksiin. Yksi tavoitteista on kannustaa opettajia auttamaan oppilaitaan löytämään sisäinen foneetikkonsa, joka oivaltaa yhteyden itselle entuudestaan tutun kielen ja koukeroisten kyrillisten kirjainten väliltä.
Teoriaosassa tarkastellaan ääntämisen opettamista Suomessa sekä perehdytään vieraan kielen ääntämisen (ymmärtämisen ja tuottamisen) oppimiseen. Lisäksi vertaillaan venäjän ja suomen sibilanttien ja affrikaattojen ominaisuuksia foneettisen kontrastoinnin keinoin. Työn kannalta tärkeimpiä teoksia ovat ääntämisen oppimisen ja opettamisen näkökulmia esittelevä A. A. Leont’evin ja N. I. Samuilovan toimittama Voprosy fonetiki i obučenie proiznošeniju (1975) ja Pekka Lintusen artikkeli Ääntämisen oppiminen ja opettaminen (2015), venäjän ja suomen fonetiikkaa käsittelevät oppaat sekä kontrastiivisen analyysin uranuurtaja Robert Ladon Linguistics Across Cultures (1957).
Empiirinen osa koostuu pitkittäistutkimuksesta, jossa testattiin B3-oppimäärän venäjää opiskelevan lukiolaisen taitoja tunnistaa ja tuottaa venäjän sibilantteja ja affrikaattoja. Testit suoritettiin kolmesti vuoden 2016 aikana. Tutkimukseen liittyvät oleellisesti myös tutkittavalle pidetty oppitunti kyseisistä äänteistä sekä tutkittavan suorittama itsenäisen ääntämisharjoittelun jakso, joiden tarkoituksena oli selvittää eksplisiittisen työskentelyn vaikutusta tunnistamisen ja tuottamisen tarkkuuteen.
Tutkimuksen aineistossa kaikki venäjän sibilantit ja affrikaatat aiheuttivat virheitä joko tunnistamisessa, tuottamisessa tai molemmissa osa-alueissa. Helpoimmiksi osoittautuivat äänteet /с ш/, joilla on läheiset vastineet suomessa. Äänteiden eksplisiittinen käsittely näyttäisi vaikuttaneen vain soinnillisten äänteiden /з ж/ tuottamiseen, siihenkin vain väliaikaisesti. Tunnistamis- ja tuottamistaitojen hierarkia, ts. se, kumpi osa-alue on vahvempi, vaihteli äänteestä riippuen. Kokonaisuudessaan tulokset vaihtelivat eri testikertojen välillä paljon, eikä yksittäisissä äänteissä näkynyt juurikaan johdonmukaista paranemista. Kuitenkin tutkimuksen loppuun mennessä tunnistustarkkuus parani 6 %, ja tuottamistarkkuus 16 %.
Tutkimus osoittaa venäjän sibilanttien ja affrikaattojen olevan vaikea venäjän osa-alue, jonka hallitsemisen eteen näyttäisi tarvittavan pitkäjänteistä työskentelyä venäjän opiskelun alusta asti.
Teoriaosassa tarkastellaan ääntämisen opettamista Suomessa sekä perehdytään vieraan kielen ääntämisen (ymmärtämisen ja tuottamisen) oppimiseen. Lisäksi vertaillaan venäjän ja suomen sibilanttien ja affrikaattojen ominaisuuksia foneettisen kontrastoinnin keinoin. Työn kannalta tärkeimpiä teoksia ovat ääntämisen oppimisen ja opettamisen näkökulmia esittelevä A. A. Leont’evin ja N. I. Samuilovan toimittama Voprosy fonetiki i obučenie proiznošeniju (1975) ja Pekka Lintusen artikkeli Ääntämisen oppiminen ja opettaminen (2015), venäjän ja suomen fonetiikkaa käsittelevät oppaat sekä kontrastiivisen analyysin uranuurtaja Robert Ladon Linguistics Across Cultures (1957).
Empiirinen osa koostuu pitkittäistutkimuksesta, jossa testattiin B3-oppimäärän venäjää opiskelevan lukiolaisen taitoja tunnistaa ja tuottaa venäjän sibilantteja ja affrikaattoja. Testit suoritettiin kolmesti vuoden 2016 aikana. Tutkimukseen liittyvät oleellisesti myös tutkittavalle pidetty oppitunti kyseisistä äänteistä sekä tutkittavan suorittama itsenäisen ääntämisharjoittelun jakso, joiden tarkoituksena oli selvittää eksplisiittisen työskentelyn vaikutusta tunnistamisen ja tuottamisen tarkkuuteen.
Tutkimuksen aineistossa kaikki venäjän sibilantit ja affrikaatat aiheuttivat virheitä joko tunnistamisessa, tuottamisessa tai molemmissa osa-alueissa. Helpoimmiksi osoittautuivat äänteet /с ш/, joilla on läheiset vastineet suomessa. Äänteiden eksplisiittinen käsittely näyttäisi vaikuttaneen vain soinnillisten äänteiden /з ж/ tuottamiseen, siihenkin vain väliaikaisesti. Tunnistamis- ja tuottamistaitojen hierarkia, ts. se, kumpi osa-alue on vahvempi, vaihteli äänteestä riippuen. Kokonaisuudessaan tulokset vaihtelivat eri testikertojen välillä paljon, eikä yksittäisissä äänteissä näkynyt juurikaan johdonmukaista paranemista. Kuitenkin tutkimuksen loppuun mennessä tunnistustarkkuus parani 6 %, ja tuottamistarkkuus 16 %.
Tutkimus osoittaa venäjän sibilanttien ja affrikaattojen olevan vaikea venäjän osa-alue, jonka hallitsemisen eteen näyttäisi tarvittavan pitkäjänteistä työskentelyä venäjän opiskelun alusta asti.