Vastanarratiivit terrorismintorjunnassa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan terrorismintorjunnan keinona toteutettuja vastanarratiiveja, joita pidetään vastauksena tai vaihtoehtona verkossa levitetylle terroristiselle propagandalle. Tutkielman tarkoituksena on analysoida, kuinka Euroopan unionin jäsenmaiden ekstremismin ennaltaehkäisyn asiantuntijaverkosto, Radicalisation Awareness Network (RAN), käsittää vastanarratiivit. Tutkimus on empiirinen, ja siinä tutkitaan RAN-verkoston viestintä ja narratiivit -työryhmän (C&N) olemassa olevia dokumentteja vuosilta 2015 – 2018. Menetelmänä tutkielmassa on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla aineistosta pyritään luomaan teoreettinen kokonaisuus. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu terrorismintorjunnasta, ekstremismin syistä, ennaltaehkäisystä, internetin roolista prosessissa ekstremistiksi sekä vastanarratiiveista käytyyn teoreettiseen keskusteluun. Tutkimustuloksia verrataan analyysiosissa tutkimuskirjallisuudesta nouseviin käsityksiin.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että RAN-verkoston käsitys vastanarratiiveista on hyvin viestinnällinen. Aineistosta nousi esiin viestintäkampanjoiden tekemiselle tyypillisiä piirteitä: vastanarratiivin lähettäjä, tekijä, sisältö, kohdeyleisö, kanavat ja monitorointi. Vastanarratiivikampanjan toteuttamiseen liittyvät käsitykset olivat osittain yhteneväisiä tutkimuskirjallisuuden kanssa. Aineistossa ei kuitenkaan huomioitu sitä, että tutkimuskirjallisuudessa vastanarratiivien toteuttamista kyseenalaistetaan niiden reaktiivisen luonteen, taustaoletuksien sekä esitetyn todellisuuden ja todellisuuden mahdollisen ristiriidan vuoksi.

Vaikka RAN-verkoston käsittää vastanarratiivit vahvasti viestinnällisessä valossa, terrorismintorjuntaa itsessään ja sen toimia kokonaisuudessaan ei analyysin perusteella käsitetä viestinnällisiksi, kuten tutkimuskirjallisuus ehdottaa. Ongelmallista tässä on se, että jos vastanarratiivit ja niiden toteuttaminen käsitetään ainoastaan viestintäkampanjoina ilman kokonaisvaltaista huomiota valtion terrorismintorjunnan toimista, saattavat terrorismintorjunnan keinot olla vastanarratiivien sisällön kanssa jopa ristiriitaisia. Tällöin saatetaan käyttää resursseja vastanarratiivikampanjoihin, joissa on kohdeyleisöjen näkökulmasta lähtökohtaisesti uskottavuusongelma. Lisätutkimusta kaivataan siitä, miten olisi mahdollista kokonaisvaltaisesti torjua terrorismia ja ennaltaehkäistä ekstremismiä niin, että verkkoympäristössä leviävä ekstremistinen propaganda otetaan huomioon. Lisätutkimus valtionhallinnon strategisesta viestinnästä olisi myös toivottavaa, sillä käsitettä ei ole juurikaan tutkittu vastanarratiivien toteuttamisen muotona.