Vieras vai inhimillinen? Sosiaalisen aktiivisuuden, osallistumisen ja ekstroversion yhteys suomalaisten ja ranskalaisten ennakkoluuloihin maahanmuuttajia kohtaan
Mäki, Emilia (2018)
2018
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805291808
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805291808
Tiivistelmä
2000-luvun Euroopassa eletään uudenlaisen terrorismin aikaa. Erilaiset yhteisöjen ulkopuolelta tulleet väkivallanteot ovat järkyttäneet ihmisten perusturvallisuutta. Toisaalta Euroopan rajat ovat auki lisääntyneelle maahanmuutolle, ja erityisesti vuoden 2015 pakolaiskriisi on vaikuttanut eurooppalaisten asenteisiin ja ennakkoluuloihin maahanmuuttajia kohtaan.
Tässä kvantitatiivisessa sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin avulla maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja niiden yhteyttä suomalaisten ja ranskalaisten sosiaaliseen aktiivisuuteen ja osallistumiseen sekä big five -persoonallisuuspiirreteorian ekstroversioon, jolla viitataan ulospäinsuuntautuneisuuteen ja sosiaalisuuteen tai varautuneisuuteen yksilön toimintaa ja kognitiivisia prosesseja ohjaavana toiminta- ja reaktiomallina. Ennakkoluulot toimivat tutkimuksen selitettävänä muuttujana. Tutkimuksen selittävien muuttujien oletettiin vähentävän maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja tai jopa suojaavan niiltä. Varsinaisten selittävien muuttujien lisäksi analyysissa huomioitiin myös henkilöön liittyvät sosiodemografiset ja -ekonomiset taustamuuttujat.
Tutkielmani aineistona hyödynsin Norjan tutkimusneuvoston vuosina 2015-2017 rahoittaman Disruption, Social Capital and Resilience: A Longitudinal and Comparative Approach –hankkeen kvantitatiivista aineistoa, joka on osa SAMRISK-tutkimuskonsortiota. Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin tammikuussa 2017. Tarkastelen maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja kahdessa eurooppalaisessa kansallisvaltiossa, Suomessa ja Ranskassa, jotka eroavat toisistaan muun muassa sosiaalisen pääoman, yhteiskunnan sosiaalisen rakentumisen sekä siirtolaisuuden historian ja maahanmuuttopolitiikan osalta. Molemmissa maissa on koettu uuspopulististen, maahanmuuttovastaisesta retoriikasta ammentavien poliittisten puolueiden nousu: Perussuomalaiset ja le Front National ovat saaneet 2010-luvulla merkittävää poliittista jalansijaa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat mielenkiintoisia eroja suomalaisten ja ranskalaisten ennakkoluuloihin yhteydessä olevista tekijöistä. Sekä suomalaisten ja ranskalaisten ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan selittää vahvimmin populistisen puolueen kannattaminen. Varsinaisista selittävistä muuttujista suomalaisten ennakkoluuloja selittää parhaiten varautuneisuus; ranskalaisilla ulospäinsuuntautuneisuus, sosiaalinen aktiivisuus ja vapaaehtoistyön tekeminen vähentävät ennakkoluuloja. Taustamuuttujista miessukupuoli, matala koulutustaso ja työttömyys ovat yhteydessä suomalaisten ennakkoluuloihin maahanmuuttajia kohtaan. Korkeampi ikä ja hyväntekeväisyys- ja ihmisoikeusjärjestön jäsenyys vähentävät suomalaisten ennakkoluuloja; ranskalaisilla ikä ja matala koulutustaso ovat yhteydessä lisääntyneeseen ennakkoluuloisuuteen.
Tutkimuksen tuloksia voidaan peilata erilaisiin asenne- ja arvotutkimuksiin, ja niistä voi olla hyötyä esimerkiksi monikulttuurisuuskasvatuksessa. Toisaalta tulokset vahvistavat oletuksen populismin yhteydestä ennakkoluuloihin.
Tässä kvantitatiivisessa sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin avulla maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja niiden yhteyttä suomalaisten ja ranskalaisten sosiaaliseen aktiivisuuteen ja osallistumiseen sekä big five -persoonallisuuspiirreteorian ekstroversioon, jolla viitataan ulospäinsuuntautuneisuuteen ja sosiaalisuuteen tai varautuneisuuteen yksilön toimintaa ja kognitiivisia prosesseja ohjaavana toiminta- ja reaktiomallina. Ennakkoluulot toimivat tutkimuksen selitettävänä muuttujana. Tutkimuksen selittävien muuttujien oletettiin vähentävän maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja tai jopa suojaavan niiltä. Varsinaisten selittävien muuttujien lisäksi analyysissa huomioitiin myös henkilöön liittyvät sosiodemografiset ja -ekonomiset taustamuuttujat.
Tutkielmani aineistona hyödynsin Norjan tutkimusneuvoston vuosina 2015-2017 rahoittaman Disruption, Social Capital and Resilience: A Longitudinal and Comparative Approach –hankkeen kvantitatiivista aineistoa, joka on osa SAMRISK-tutkimuskonsortiota. Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin tammikuussa 2017. Tarkastelen maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja kahdessa eurooppalaisessa kansallisvaltiossa, Suomessa ja Ranskassa, jotka eroavat toisistaan muun muassa sosiaalisen pääoman, yhteiskunnan sosiaalisen rakentumisen sekä siirtolaisuuden historian ja maahanmuuttopolitiikan osalta. Molemmissa maissa on koettu uuspopulististen, maahanmuuttovastaisesta retoriikasta ammentavien poliittisten puolueiden nousu: Perussuomalaiset ja le Front National ovat saaneet 2010-luvulla merkittävää poliittista jalansijaa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat mielenkiintoisia eroja suomalaisten ja ranskalaisten ennakkoluuloihin yhteydessä olevista tekijöistä. Sekä suomalaisten ja ranskalaisten ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan selittää vahvimmin populistisen puolueen kannattaminen. Varsinaisista selittävistä muuttujista suomalaisten ennakkoluuloja selittää parhaiten varautuneisuus; ranskalaisilla ulospäinsuuntautuneisuus, sosiaalinen aktiivisuus ja vapaaehtoistyön tekeminen vähentävät ennakkoluuloja. Taustamuuttujista miessukupuoli, matala koulutustaso ja työttömyys ovat yhteydessä suomalaisten ennakkoluuloihin maahanmuuttajia kohtaan. Korkeampi ikä ja hyväntekeväisyys- ja ihmisoikeusjärjestön jäsenyys vähentävät suomalaisten ennakkoluuloja; ranskalaisilla ikä ja matala koulutustaso ovat yhteydessä lisääntyneeseen ennakkoluuloisuuteen.
Tutkimuksen tuloksia voidaan peilata erilaisiin asenne- ja arvotutkimuksiin, ja niistä voi olla hyötyä esimerkiksi monikulttuurisuuskasvatuksessa. Toisaalta tulokset vahvistavat oletuksen populismin yhteydestä ennakkoluuloihin.