Sotilasjohtajan intuitio : suomalaisen reserviläisjohtajan intuitiivinen päätöksenteko rauhanturvatoiminnassa

Abstract

Intuitio eli holistinen alitajunnassa toimiva tiedonhankinnan ja tiedonkäsittelyn prosessi on vaikeaselitteinen kapasiteetti, mikä on kuitenkin viime aikoina löytänyt tietään eri maiden sotilasdoktriineihin täydentämään perinteisiä malleja sotilaspäätöksentekoprosesseista. Tässä kontekstissa intuition esiinmarssi on liittynyt pääasiassa aikapaineen sisältäviin päätösprosesseihin, kun analyyttisen ajattelun puutteet on todettu päätöksentekoa rajoittaviksi tekijöiksi. Intuitiivista päätöksentekoa on tutkittu sotilaskontekstissa ammattiarmeijoiden parissa, mutta ilmiön puitteissa ei ole tehty tutkimusta reserviläisjohtajista, joita tässä tutkimuksessa tarkasteltiin. Tarkemmin sanottuna tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten suomalainen rauhanturvaajana toimiva reserviläisjohtaja hahmottaa intuition roolin operatiivisessa päätöksenteossa.

Tutkimuksen teoreettinen osuus jakautuu kahteen päälukuun. Ensimmäisessä pääluvussa määritellään intuitiota ja tarkastellaan intuitiivisen päätöksenteon kannalta oleellisia asioita. Teoriaosuuden toisessa pääluvussa yhdistellään sotilaskontekstia ja intuitiota. Tutkimuksen empiirinen osuus on laadullinen lähestymistavan ollessa fenomenologinen. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta suomalaista rauhanturvaoperaatiosta kotiutunutta reserviläisjohtajaa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin ja aineiston analyysi suoritettiin aineistolähtöisesti.

Tutkimustulosten mukaan reserviläisjohtajat näkevät intuitiivisen päätöksenteon pohjautuvan kokemukseen. Heidän mukaansa intuitio syntyy alitajunnassa, joten sille olennaista on tiedostamaton syntyperä. Intuitio ilmenee yleensä aikapaineellisissa tehtävissä tai puutteellisilla tilannetiedoilla toimittaessa. Lisäksi tutkimustuloksista selviää, että intuitiota ja rationaalisuutta yhdistelevä päätöksentekomalli on sotilaiden mukaan optimaalinen toimintamalli. Pelkkään intuitioon ei luoteta varauksetta ja intuitiota yksinään käytetään päätöksentekotilanteessa vain, mikäli aikapaine pakottaa siihen. Uutena ilmiönä aineistosta nousi esiin varoittava intuitio, millä tarkoitetaan normaalista oivaltavasta intuitiosta eroavaa negatiivista intuitiota, mikä pyrkii estämään toteutumassa olevan toimintavaihtoehdon antamalla kokijalleen epämiellyttävän tunteen. Näistä tuloksista seuraava johtopäätös on, että suomalainen reserviläisjohtaja ymmärtää intuitiivisen päätöksenteon pääpiirteet pitkälti intuitioteorioiden mukaisesti, eli ennen kaikkea kokemukseen pohjautuvana. Tämä on kiinnostava havainto, sillä reserviläisjohtajien kokemus rauhanturvaamistoimintaympäristöstä on verrattain lyhyt suhteessa intuitioteoreettiseen näkemykseen, minkä mukaan intuition käyttäminen vaatii pitkän altistumisen sen alan toimintapiirteisiin, jossa intuition halutaan toimivan.